Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Siirtymävaiheita – tyttäret ja ajokortti

13.6.2017

Tietyt asiat loppuvat aikanaan.

Olen ajanut tyttäriäni harrastuksiin, kouluun, leireille, kilpailuihin, yökylään, kevätnäytöksiin, Targetiin ostoksille. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Eikä minulla ollut edes ajokorttia, kun muutimme Los Angelesiin vuonna 1998.

Kehä sulkeutuu.

Nuorimmainen Katrina sai ajokortin maanantaina 12.6 täytettyään 16-vuotta torstaina 8.6.

Mitä tähän aikaväliin sisältyy?

Ajokoe Culver Cityssä, Los Angelesissa vuonna 1999. Ajamaan oppiminen automaattivaihteisella perheemme ensimmäisellä autolla, Ford Taunuksella, oli yllättävän helppoa. Jarru alas, avaimenvääntö, jarru ylös, kaasu alas.

Amerikkalaiset liikennemerkit ovat hyvin yksiselitteisiä ja helppoja oppia. Sen olin huomannut istuessani miehen vieressä Taunuksen ratin takana hänen opettaessaan minua ajamaan.

Tuntuu, että täällä kokelaan halutaan läpäisevän ajokoe, toisin kuin Suomessa, jossa siitä koetetaan tehdä piinaa.

Silti minua hermostutti sinä puoliaurinkoisena aamuna Culver Cityssä. Viereeni istahti pulska, afroamerikkalainen harvasanainen nainen, jonka käsissä ajokokeeni oli. Hiki valui selkää pitkin, kun kaarsin Culver Boulevardille ja muille pikkukaduille, joita en enää edes muista. Muistan liikenteen kohinan, ja ajaneeni Sony Pictures Studio rakennusten ohi.

Lopuksi pysäköimme ajokortin myöntävän toimiston parkkipaikalle. Koe oli ohi vajaassa 20:ssa minuutissa. Läpäisin.

Aiemassa elämässäni en ollut koskaan kuvitellutkaan ajavani korttia. Olin syntyperäinen helsinkiläinen ja toimivan joukkoliikenteen kasvatti.

Tämä muuttuu, kun muuttaa Amerikan ihmemaahan, ja varsinkin, jos asuu muualla kuin itärannikon suurkaupungeissa, joissa on julkinen joukkoliikenne.

Tietysti autoiluun liittyy monia eettisiä kysymyksiä ilman hiilidioksiidipitoisuuksien kuormittamisesta. Ja meillä on nyt neljä autoa. Yksi auto tosin muuttaa taas yliopiston kampukselle, kun lukukausi alkaa.

Mutta silti.

Amerikan ihmemaasta katsottuna auto on osa ihmisen identiteettiä. Se kertoo yhdestä kasvuvaiheesta, aikuistumisesta, vastuunottamisesta liikenteessä, ja toivottavasti myös omassa elämässä. Nyt 16-vuotias voi ajaa hurauttaa epäsäännöllisiin kesätöihin. Paikalle pääseminen ei ole enää vanhempien ongelma.

Ja autolla ajaminen luo osaltaan sen vapauden ja itsenäisyyden tunteen, jota teini niin epätoivoisesti kaipaa.

Luotan 16-vuotiaaseen ajajaan. Autolla ajaminen Amerikan ihmemaassa on hyvin helppoa, koska sitä ohjailevat  liikennesäännöt ovat yksinkertaisia. Siitä tulee helposti osa toista luontoa. Minullekin, joukkoliikenteen kasvatille, joka ei juuri autoista edes välitä.

Aiheeseen liittyvät

2 kommenttia

  • Vastaa Ilari Lindholm 18.6.2017 klo 3:51

    No jaa . Amerikassa on bensa ilmeisesti halpaa , joten autolla kannattaa kaahata pitkin preeriaa , jopa pidempiäkin matkoja .

  • Vastaa Kirsi-Marja 19.6.2017 klo 23:56

    Bensa on halvempaa, se on totta. Yksi gallona eli 3,7 litraa bensaa maksaa 2.50 – 3.70 dollaria. Myös autokanta on nuorta, joten ne saastuttavat vähemmän. T: Kirsi-Marja

  • Jätä vastaus