Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Pihvi hiipyy menneisyyteen

19.5.2017

Onko minusta tulossa kasvissyöjä?

Ruokavalion muutos on tapahtunut  hiipien kenenkään kertomatta siitä minulle etukäteen. Haloo keho! Haloo mieli! Joku olisi voinut vihjaista ennakkoon missä mennään.

Muutamasta asiasta olen varma. Jos ruokavalioni muutos on pysyvää, siihen ei ole mitään ideologisia syitä, eikä edes terveydellisiä. En ole tuntenut itseäni sairaaksi tai väsyneeksi eikä minulla ole ollut outo olo  liha-aterian jälkeen. Olen aina ollut kaikkiruokainen, en ole laskeskellut neuroottisesti ruokien kalori- tai proteiinimääriä. Syömisessäni  olen käyttänyt maalaisjärkeä. Jos yhtenä päivänä syön leipää, toisena päivänä en. Kaikkea kohtuudella, ja heikkouksiakin saa olla.

Vaikkei mies ole syönyt punaista lihaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen, se ei ole vaikuttanut muun perheen syömiseen. Grillailin vuoden ympäri meille tytöille kokolihapihvejä ja hänelle kalaa tai kanaa.

Sitä paitsi Arizona on kuuluisa hyvästä pihvilihasta, tämä on karjankasvattajien sydänmaata. Karjatilat ovat sukutiloja ja niillä on pitkät perinteet. Kunnioitetaan ympäristöä ja kuluttajaa. Arizonalla on maine lihantuottajana, josta se pitää kiinni. Täällä tuotetaan maan parhaimmat ja mehukkaimmat pihvit.

Minäkin himoitsin arizonalaista hampurilaispihviä kaikkine lisukkeineen työviikon päätteeksi jossakin paikallisessa ravintolassa. Mutta en enää. En pysty edes katsomaan värillisiä lihamainoksia ruokakauppojen tarjoussivuilla, jotka jaetaan kotiin  paikallisen Arizona Republic-sanomalehden keskiviikkoisen ruokaliitteen mukana. Ja pelkkä raa’an pihvin näkeminen Albertson’s ruokakaupan lihatiskillä saa minut kääntämään katseeni nopeasti lohen tai katkarapujen suuntaan.

Viimeeksi tänään valitsin iltaruoka-aineksiksi vielä jäässä olevat jättiläiskatkaravut.

 

Mieskin on pannut muutoksen merkille. Bravuurini arki-iltaisin on kehittelemäni kasvis-taco. Resepti on hyvin yksinkertainen:  paahdan oliiviöljyllä siveltyjä lohkottuja kukkakaalin-, porkkanan- ja sipulinsiivuja uunissa noin 20 minuuttia. Paistinpannulla syntyy yksinkertainen, mutta mehukas lisuke: valkosipulissa haudutettu kale-salaatti. Koko komeus vaan tacon päälle, ja omatekemää kreikkalaisesta jugurtista, valkosipulista, oliiviöljystä ja sitruunasta sutattua tatzikia lisukkeeksi.

Olen valmistanut aivan mahdottoman hyvää intialaista, punaisista linsseistä tehtyä dal-ruokaa. Muu perhe ei tästä välitä, ja edessä onkin usein tenkkapoo. Kenellä on aikaa tavallisena arkipäivänä loihtia kolme erilaista ateriaa? Ei kenelläkään!

Kalaa siis edelleen syön ja sen ilon jakaa koko perhe. Meillä pidetään kalasta.

Kanan kanssa minulla on ollut viime viikkoina hankalampaa. Se ei enää houkuttele niin kuin ennen. En kuitenkaan halua olla esimerkiksi vaikea vieras omine erityisvaatimuksineen ja olla syömättä kanaa edes kylässä.

Silti lihaan en koske.

Mutta mihin tämä muutos johtaa, sitä en vielä tiedä.

Sain sätkyn, kun pari päivää sitten avasin grillin ja olin panemassa kanamakkarat ritilälle. Ritilän alle oli joku kekseliäs hiiri rakentanut itselleen pesän, jonka turvassa se uinui antamatta minun häiritä sen olemassaoloa. Panin kannen kiinni, ja ajattelin, että tämä oli merkki. Ei enää koskaan grillattua lihaa, ei edes kanaa. Olin juuri lukenut lehdestäkin, että grillatessa lihaan erittyy syöpää aiheuttavia kemikaaleja.

 

 

 

 

Aiheeseen liittyvät

4 kommenttia

  • Vastaa Matkatar 20.5.2017 klo 8:28

    Jännä muutos, etkö osaa sanoa mistä se johtuu? Minä olen myös vuosikymmeniä välttänyt punaista lihaa mutta viime aikoina kanakin on vähän alkanut tökkiä…on vähän harkinnassa meneekö liian yksipuoliseksi tai vaikeaksi jos jätän senkin pois…mutta pakko se varmaan on jos alkaa yököttää kuten punainen liha!

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 22.5.2017 klo 19:57

      Hei!
      Kiitos kommentista. Mietin juuri, olisiko aktiivisella neljä-viisi kertaa viikossa tapahtuvalla fitness tanssin-harrastamisella jotain tekemistä muutoksen kanssa? En ole aikaisemmin elämässäni ollut näin ahkera ja säännöllinen liikkuja. Samoin täällä, kanakin tökkii. Syötkö kalaa ja muita mereneläviä? Syön paljon papuja ja linssejä. Ne korvaavat osittain lihasta saatavat proteiinit ja B-vitamiinit? t. Kirsi-Marja

  • Vastaa Nomadi 20.5.2017 klo 8:31

    Mielenkiintoista sinansa, miten kehosi ilmeisesti viestii sinulle, etta ei tarvitse enaa lihaa. Noin muutos lienee sangen helppoa, kun syo vain juuri sita mita mieli tekee! Itse olen ollut kasvissyoja alunperin puhtaasti ideologisista syista jo yli puolet elamastani eli noin 19 vuotta. En osaa kuvitella koskaan syovani lihaa, kun hyvin parjaa ilmankin!

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 22.5.2017 klo 19:52

      Hei!
      Ja kiitos kommentistasi. Osuit juuri asian ytimeen. Kuuntelen kehoani ja ruokavalioni muutos on siinä mielessä helppo. Varmastikin ravintotieteilijä osaisi avata sitä, mistä ja miksi tällainen muutosprosessi alkaa kehossa? Onko se ikä? Viimeisten neljän vuoden aikana olen myös liikkunut (viisi kertaa viikossa intensiivistä fitness tanssia) enemmän ja säännöllisimmin kuin koskaan aikaisemmin elämässä. Olisiko tällä jotain tekemistä asian kanssa? Ja sama täällä, hyvin pärjätään ilman lihaakin.Ja kanakin on vähän alkanut tökkiä:-) t. Kirsi-Marja

    Jätä vastaus