Yhteishyvä
  • Elämää Amerikassa

    Kuka minä olen?

    Yasha from Russia-ruokakauppa-kahvilan 32. kadun varrella sijaitsevaa rumannäköistä laatikkorakennusta on vaikea olla huomaamatta. Oranssin rakennuksen etuoven yläpuolella on kaksi pahvista maatuskaa ja venäläisukkoa. Sisällä kaupassa myyjä tervehtii minua venäjäksi mennessäni vastaleivottujen limppujen tuoksun perässä leipähyllylle. Niitähän tulin kaupasta…

    10.5.2017
  • Elämää Amerikassa

    Lääkärini ei enää halua tavata minua

    Kävin tänään lääkärintarkastuksessa Dr. Strohmannin luona. Aavistelin ajavani vastaanotolle viimeistä kertaa yli kymmenen vuotta jatkuneen lääkäri-potilas-suhteen aikana. Dr. Strohman pitää vastaanottoa LifeScape-lääkäriasemalla Scottsdalessa, matalassa huomaamattoman näköisessä toimistokompleksissa highway 101:n ja Bell Roadin kulmassa. Sen aulassa solisi pienoissuihkulähde. Tunnelma oli ennallaan, kuin kylpylässä, joten rauhoituin. …

    3.5.2017
  • Elämää Amerikassa

    Käärme paratiisissa

    Auton etuvalot halkovat pikimustaa kotikatua. Valonkajo osuu maahan litistyneeseen kalkkarokäärmeeseen. Käärmeestä ei ole jäljellä kuin mutkalla oleva liitsaantunut vartalo, joka näyttää ihan polkupyörän tyhjältä sisäkumilta. Muutaman päivän sisällä olen nähnyt niitä kaksi. Eilen naapurini laittoi facebookiin kuvan elävästä käärmeestä ja…

    28.4.2017
  • Elämää Amerikassa

    No, kysy!

        ”Soita hänelle ja kysy”, mies tokaisi tänä aamuna hermostuneena kun jahkailin ja jahkailin lääkärille soittamista. Ovi pamahti hänen takanaan kiinni (tämä on kuvaannollinen ilmaisu, itse asiassa hän lähti autolla ja autotallin ovi painui hiljakseen kirskuen…

    18.4.2017
  • Elämää Amerikassa

    Niin monta pöytää johon istua

    Tänä pääsiäisenä ajattelen mummiani. Vesi tippui räystäältä, kun talven lumi antoi viimein periksi tulollaan olevalle keväälle. Sitä riemua serkkujen kanssa, kun värjäsimme vesiväreillä munia tuvanpöydän ääressä. Hiljaisuutta. Radiossa Matteus-passio. Mummi nukahti keinutuoliin. Jostain syystä en muista, mitä ruokaa pitkän tuvanpöydän…

    15.4.2017
  • Elämää Amerikassa

    Koira, ystäväni

    ”Mitä me teemme tuon puun kanssa?” mies kysyi tällä viikolla tuulen kopisuttaessa sen oksia makuuhuoneen ikkunaan kuin joku olisi halunnut tulla sisälle. Aihe oli arka. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään. Niin. Se oli puu, joka kovalla…

    6.4.2017
  • Elämää Amerikassa

    Kädetön – ilman autoa

    Aivan kuin olisin kädetön. Kotona vankina, tuuletin hurisee katossa, seurana vain Hazel-koira, joka nukkuu suurimman osan tätä hitaasti etenevää keskiviikko päivää. Minulla ei ole autoa. Se on korjaamolla, enkä tätä kirjoittaessa tiedä, mikä siinä on…

    30.3.2017
  • Elämää Amerikassa

    Puhuuko lapsenne suomea?

    ”Saanks mä ajaa?” Katrina kysyy minulta suomeksi, kun kävelemme kohti autoa Targetin parkkipaikalla.  Yleensä hän puhuu minulle englantia, mutta nyt kiinnitän kielenvaihdokseen huomiota. Ahaa, Katrina vaihtaa englannin suomeen, kun hän haluaa jotakin. Tässä tapauksessa ajaa autoani.  Ajaminen on…

    22.3.2017
  • Elämää Amerikassa

    Aina se kevät yllättää – ja uudet naapurit

    Kevään edetessä saisimme uudet naapurit. Huomasin, että eräänä päivänä myydään-kyltti oli hävinnyt naapuritalon etupihalta ja että kevätsateiden myötä rikkaruoho oli alkanut puskea sepelipihan raoista niin, että piha näytti tietystä kulmasta rehevältä niityltä. Tästähän syntyi haloo naapurien kesken. Vihreä pitää…

    14.3.2017
  • Elämää Amerikassa

    Sauna keskellä kaupunkia

    Maaliskuinen alkukevään ilta viilenee pikku hiljaa. ”Tunnetko tuoksun?” kysyn Leenalta, jonka poskia helottaa mukavasti löylyjen jälkeen. Leena on selvästi parempi saunoja. Hän kesti ylälauteella kauemmin kuin minä. Vaikka en minäkään mikään hentoinen heinävarsi ole mitä saunomiseen tulee.…

    10.3.2017