Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Mitä opin elämästä Amerikan ihmemaassa?

27.12.2017

Amerikan ihmemaa on sepite, mutta se on myös maa, jossa minä asun.

Kirjoittajalle mikään asia ei ole itsestäänselvyys.

Siksi kai minä tätä työtä teen.

Nyt on tullut aika sanoa good bye.

Amerikan ihmemaa on merkinnyt ehkä eri asioita eri ihmisille, mutta yksi asia on varma: se on ollut minun kokemukseni amerikkalaisesta elämästä.

Olen ammattitoimittajana ja -kirjoittajana koettanut löytää aiheisiin näkökulman, joka on heijastellut suurempia kokonaisuuksia kuin vain minun omaa pientä maailmani. Olen koettanut kirjoittaa aiheista, jotka ovat tietyllä hetkellä ajankohtaisia niin amerikkalaisessa kuin suomalaisessakin yhteiskunnassa. Ja juuri se on tehnyt Amerikan ihmemaan ainutlaatuiseksi. Se on kuvannut elämää Amerikassa erään suomalaisen silmin, joiden kautta hän on nähnyt vielä tarkasti synnyinmaahansa ja samaan aikaan huomioinut amerikkalaista elämää.

Amerikan ihmemaa syntyi yli kaksi vuotta sitten, ja oli ensi kosketukseni blogien kirjoittamiseen. Tänä aikana  blogimaailma on kasvanut räjähdysmäisesti.

Kuka tahansa missä tahansa voi hankkia alustan, alkaa kirjoittaa ja kutsua itseään bloggaajaksi. Mutta ei Amerikan ihmemaassa, sillä harva bloggaja saa kuukausipalkkaa, niin kuin minä.

Amerikan ihmemaassa työtäni kirjoittajana on arvostettu. Olen ikuisesti kiitollinen, että työnantajani Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on nähnyt työni arvon ja maksanut minulle kuukausipalkkiota kaikki nämä kaksikymmentäkuusi kuukautta.

Amerikan ihmemaa on ollut myös hyvä koulu.

Olen joutunut miettimään, mikä aihe sopii lehtiproosan eri muotoihin; kolumniksi, artikkeliksi tai blogiksi.

Ja kas, olen oppinut, että aika moni aihe toimisi kaikissa lehtiproosan muodoissa. Kysymys on vain näkökulmasta eli siitä, miten kirjoittaja aihetta käsittelee ja onko kirjoittajalla ylipäätään jotain sanottavaa.

Blogilla ei ole varsinaisia muotovaatimuksia, mutta sanottavaa pitää olla.

Kiitänkin vaativia lukijoita, että olen saanut tehdä työtä taitavien kirjoittajien ja bloggaagien kanssa asiantuntevia lukijoita palvellen.

Se on innoittanut minua aina parempaan lopputulokseen.

Yli kahden vuoden aikana olen oppinut seuraavaa; kirjoittajalla on suuri vastuu maailmankuvasta, jonka hän luo, vaikka sen tekisi kepeästi ja huumorillakin. Joten kirjoittajan tehtävää ei tule koskaan eikä missään ottaa heppoisesti.

Ei edes bloggaajana.

Onnea ja menestystä vuodelle 2018.

 

 

Aiheeseen liittyvät

Ei kommentteja

Jätä vastaus