Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Leivän varassa

22.9.2017

Leipä tulee otettua itsestäänselvyytenä. Oli se sitten pyöreä, hapan, reikäinen, litteä, pitkulainen, rukiista, vehnästä tai ohrasta pyöräytetty.

Kuulin hiljattain radio-ohjelman Bake in Space-saksalaisyrityksestä, joka on kehittämässä miehistön mukana avaruuteen lentävää leipäuunia.

Miksi ihmeessä, ihmettelin. Ohjelman mukaan leipää on erittäin hankalaa, jopa mahdotonta syödä avaruudessa. Muruset jäävät tanssimaan ilmaan ja saattavat mennä astronauttien silmiin tai aiheuttaa tukehtumisvaaran. Lisäksi ne voivat livahtaa aluksen laitteisiin ja kojeisiin, ja sytyttää tulipalon. Kehitteillä on siis vuoteen 2018 mennessä uuni, jossa astronautit voisivat turvallisesti leipoa leipää.

Ohjelman lopuksi astronautti kuvasi sitä yksinäisyyden tunnetta ja koti-ikävää, jota hän potee avaruudessa.

”Nykyisin voin tietokoneella olla yhteydessä kotiväkeen ja keskustella heidän kanssaan kasvotusten. Totta kai se  helpottaa oloa. Mutta miten mahtavaa olisi haukata pala vastaleivottua leipää ja katsella alapuolella olevaa kotiplaneettaa. Leipä yhdistäisi minut konkreettisesti iltapalalla istuvaan perheeseeni”, astronautti kuvasi.

Lukemattomien sukupolvien tärkeimpiin muistoihin on kuulunut tuoreen leivän tuoksu ja maku. On myös sanottu, että leipä, jota kansat syövät, ilmentää niiden luonteenlaatua. Kartalla tumma leipä valtaa itäisen puolen Eurooppaa ja Venäjän, vehnästä valmistettu vaalea leipä taas läntisen pallonpuoliskon Etelä-Amerikkaa myöten. Tiedä häntä miten vehnä tai ruis ilmentävät ihmisen mentaliteettia, mutta ajatuksena se on mielenkiintoinen.

Leivän asema tuli mieleeni keskiviikkona, kun vietimme juutalaista uutta vuotta eli Rosh Hashanahaa. Muhevan pyöreällä, joskus pitkulaisella, minusta pullalta näyttävällä (ja vähän maistuvallakin) challah-leivällä on tärkeä symboli juhlapöydässä omenien ja hunajan lisäksi. Challah-leipää nautitaan pitkin ateriaa, johon kuuluu myös ihan mummon vihanneskeitolta näyttävää ja muistuttavaa matzo ball-keittoa, latkes- eli perunalettuja, briskettiä eli keitettyä rintalihaa, lohta ja suolakurkkuja.

Juutalaisena uudenvuodenaattona omena ja hunaja vertautuvat onnelliseen tulevaan vuoteen. Sen vuoksi ne ovat kunniapaikalla illallispöydässä challah-leivän lisäksi. Keskiviikkona vuosi vaihtui. Nyt on menossa  vuosi 5778.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Upean näköinen leipä pannaan usein juhlapöydissä kunniapaikalle, koska leipä on elämän ja kuoleman kysymys.  Se vertautuu kansojen kokemiin nälkävuosiin sekä eloonjäämiseen, kun huonot ajat ovat ohi. Näistä kausista ja niihen liittyvistä tarinoista muistutetaan sukupolvesta toiseen lähes jokaisen kansan ja heimon historiassa.

Ja mikä kansan lopulta pelasti? Viljasato, jotta pystyttiin taas leipomaan leipää, oli se sitten littanaa, vain vedestä ja jauhoista leivottua, tai hiivan avulla kohotettua leipää. Useinmilla kansoilla maailmassa on kohotettua ja litteää leipää, sillä leipä on usein aterian ydin.

Muistan lapsuuden ruokapöydästä seuraavat ohjeet:

” Ei saa puhua leipä suussa.”

”Leipää ei saa panna nurin päin pöydälle, saati lattialle.”

Leipä on pyhää ”jumalan viljaa”, ja samalla se on synonyymi työntekemiselle eli leivän hankkimiselle.

Leipä on tosiaan elämän ja kuoleman kysymys.

 

 

Aiheeseen liittyvät

2 kommenttia

  • Vastaa Ilari Lindholm 23.9.2017 klo 17:44

    No jaa . Suomessa taidettiin äänestää ruisleipä Suomen kansallisruuaksi hernekeiton sijasta , joten ruisleipä on oivallinen valinta edistämään suomalaisuutta maailmalla .

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 25.9.2017 klo 3:02

      http://www.nordicbreads.com/?page_id=815

      Ilari! Ruisleipä on jo valloittanut, tai on valloittamassa Amerikkaa. Ohessa linkki New Yorkin alueella toimivasta leipomosta, jonka leipää Finnish Ruis Breadiä voi ostaa monista ruokakaupoista New Yorkin alueella. Leipomon perusti alunperin Oulusta kotoisin oleva ja New Yorkissa 20 vuotta kokkina toiminut Simo Kuusisto. Olen ostanut Ruis Breadiä, eikä se poikkea suomalaisesta ruisleivästä pätkääkään. Oikein hyvää! Kiitos kommentista. t. Kirsi-Marja

    Jätä vastaus