Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Lääkärini ei enää halua tavata minua

3.5.2017

Kävin tänään lääkärintarkastuksessa Dr. Strohmannin luona. Aavistelin ajavani vastaanotolle viimeistä kertaa yli kymmenen vuotta jatkuneen lääkäri-potilas-suhteen aikana.

Dr. Strohman pitää vastaanottoa LifeScape-lääkäriasemalla Scottsdalessa, matalassa huomaamattoman näköisessä toimistokompleksissa highway 101:n ja Bell Roadin kulmassa. Sen aulassa solisi pienoissuihkulähde. Tunnelma oli ennallaan, kuin kylpylässä, joten rauhoituin.  Taustalla soi intialaisvaikutteinen musiikki, joka inspiroi ajatukset positiivisille taajuuksille. Ehkei tämä olisikaan viimeinen kerta, ajattelin jo toiveikkaana. En ehtinyt katsoa läpi kuin muutaman ruokareseptin lehtitelineestä ottamastani Good Housekeeping-lehdestä, kun kuulin jonkun kutsuvan  lausumalla nimeni niin huonosti, että tuskin tunnistin omaa nimeäni.

Dr. Strohmannin nuori sairaanhoitaja kysyi ystävällisesti, ”että oliko hän sanonut nimeni oikein?”

”Ihan oikein”, valehtelin.

Hän pani minut seisomaan vaa’alle. Mittaisi pituuden. Vastaanottohuoneessa hän näppäili tottuneesti tiedot koneelle, pituuteni, painon, verenpaineen ja rasvaprosentin. Vanha rutiini. Näin on tehty yli kymmenen vuoden ajan.

Istuin alas odottamaan Dr. Strohmannia. Mielessäni oli kaksi asiaa. Ensinnäkin oli kirjoittanut muistilapulle, mitä haluan häneltä kysyä – lista ihan rutiinijuttuja. Listan loppuun oli kirjoittanut isoin kirjaimin – UUSI LÄÄKÄRI?

 

 

Kaksi kuukautta sitten saimme ystävällisen kirjeen Dr. Strohmannilta. Siinä hän kertoi, miten nykyinen sairausvakuutussysteemi määrittelee, miten paljon asiakkaita lääkärin pitää hoitaa. ”Valitettavasti potilaat ja lääkärit ovat voittoa tuottavien sairausvakuutusyhtiöiden uhreja. Näissä olosuhteissa meidän on vaikea antaa hoitavaa ja ennaltaehkäisevää hoitoa menestyksekkäästi, sillä meidän pitää hoitaa yhä useampia potilaita kireällä aikataululla vakuutusyhtiöiden voittojen maksimoimiseksi.”

Arvasimme jo miehen kanssa, mitä tästä seuraisi. Dr. Strohman tarjosi kirjeessä toista palveluvaihtoehtoa, johon hän oli siirtymässä ja jossa oli mukana jo 120 potilasta ja johon mahtuisi kaikkiaan 150 potilasta. ” Tarjoan nyt vielä alennuksella 3500 dollaria yhdeltä perheenjäseneltä, ja toiselta 3200 dollaria vuodessa maksavaa Concierge-palvelua, johon sisältyy kaikki lääkärissäkäynnit, laboratoriokokeet, psykologin- ja terapeutinpalvelut, stressinhallintamenetelmät ja se, että olen tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa joko matkapuhelimen, tekstiviestin tai sähköpostin välityksellä.”

”Palvelu olisi kuin hotellinvastaanotossa, jossa jokainen tarve huomioitaisiin ja hoidettaisiin ympäri vuorokauden jokaikisenä päivänä viikossa. Tämä luukku ei menisi milloinkaan kiinni!” sanoin miehelle. ”Mikä upea systeemi niille, joilla on varaa maksaa lähes 7000 dollaria ylimääräistä yleislääkärin palveluksista kuukausittaisten sairausvakuutusmaksujen lisäksi.”

Meidän perheessä sairausvakuutus maksaa yli tuhat dollaria kuussa. Käymme yleislääkärillä korkeintaan kaksi kertaa vuodessa ja erikoislääkärien, kuten ihotautilääkärin ja gynegologin tarkistuksissa kerran vuodessa. Käynnit  maksavat 25 – 50 dollaria kerta.

Kun tarkastus oli ohi, sanoin pettyneenä Dr. Strohmannille, ettei meidän perheellä ollut enää varaa häneen. Olin ihan oikeasti pitänyt hänestä ja sanoinkin sen hänelle.

”Sorry”, Dr. Strohman vastasi vilpittömästi.

”Olen erityisesti tykännyt käydä luonasi, koska kohtelet meitä kokonaisina ihmisinä”, jatkoin ja keksin oikean sanankin,” siis holistisesti.”

Dr. Strohman kokoili papereitaan ja antoi lähetteen laboratiokokeisiin.

”Take it easy”, hän lähti huoneesta ja kääntyi vielä katsomaan minuun. Näin hänen silmissään vilahduksen lämpöä ja sympatiaa. Siksi olin pitänyt hänestä. Olin pitänyt hänestä myös siksi, ettei hän heti ensimmäisenä ollut tyrkyttämässä uni- tai ahdistuslääkkeitä stressaavissa elämäntilanteissa, niin kuin monet muut lääkärit olisivat tehneet.

Saatan kuulostaa naivilta, mutta minusta hän uskoi potilaan kykyyn hoitaa itseään luonnonmenetelmillä ennenkuin hän oli tuputtamassa lääkkeitä.

Hän uskoi meihin, potilaisiin. Hän sai minut tuntemaan itseni voimakkaammaksi, kuin itse tunsin olevani. Tai edes olin.

Mainitsinko, että hän oli myös filmitähtimäisen komea, vähän niin kuin Tom Cruise, vaikkei Tom Cruise minun ihannemieheni olekaan.

Siksi oli sääli tänään luopua Dr. Strohmannista.

Aiheeseen liittyvät

Ei kommentteja

Jätä vastaus