Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Koti-ikävän Suomi-turnee

18.8.2017

On aika tallentaa kesämuistot. Kohtahan se on ohi, kesä, ja jäljelle jää vain haikeat muistot.

Kesä on synonyymi Suomelle, mutta tänä kesänä emme päässeet kotimaahani. Siitä seurasi vieroitusoireita.

Niitä lääkitsemään tarvitsin sijaistoimintoja, jotka korvaisivat Suomen. Ja parantaisivat ikävän.

Taisin sittenkin olla aika onnekas tänä kesänä.

Muutama päivä sitten tein ostosreissun Ikeaan hyvän ystäväni Ninan kanssa. Se sai aivan valtavat merkityssuhteet. Jo korvapuustin tuoksu Ikean ala-aulassa nostatti vedet silmiin. Sitä ihanaa jonotusta lihapullatiskille, ihan kuin keskikoulun ruokalassa. Ja se tunne, kun saan istua Ikeassa samasta Helsingin pahamaineisesta itäisestä lähiöstä kotoisin olevan ystävättären kanssa ja jakaa hänen kanssaan asioita, joita me vain ymmärrämme.  Tämän lähemmäksi ei voi vieraalla maaperällä juuriaan päästä ajattelin lihapullia mutustellessani.

Matkustin yksin viikonlopuksi Los Angelesiin tapaamaan ystäviäni ja katsomaan suomalaista teatteria. Yövyin Los Angelesissa vuosikymmeniä asuneen Eeva Anttilan luona. Eevan kirjastohuoneessa on hänen isoisänsä, Suomalaisen Kirjallisuuden seuran Aarne Anttilan kirjoittama elämäkertateos Elias Lönnrotista. Eeva otti sen esiin kirjahyllystä kuin kalleimmankin aarteen. Kun pidin  sitä käsissäni tunsi hetken olevani suomen kielen syvillä syntysijoilla.

Hyvän ystäväni ja entisen naapurini, jo edesmenneen arkkitehti Pirkko Partasen suunnittelema kotitalo Santa Monican Hollister Avenuella, vain kiven heiton päässä Santa Monica Beachiltä.

Los Angelesissa kävelen joka kerta Santa Monican rannalle kahdesta syystä. Hollister Avenuella on edesmenneen hyvän ystäväni, arkkitehti Pirkko Partasen sunnittelema kotitalo. Kun kävelin sen ohitse, näin vieraan naisen ajavan autonsa sen autotalliin ja melkein pysähdyin juttelemaan hänen kanssaan. Halusin kertoa naiselle, että tunsin erittäin hyvin talon entiset asukkaat ja että tiesikö hän, että talon oli piirtänyt suomalainen naisarkkitehti?

Minua alkoi kuitenkin ujostuttaa, ja kävelin talon ohi. Takaisin tulessa pysähdyin tietysti eurooppalaisia elintarvikkeita myyvässä Schoopissa, josta ostin salmiakkia ja suklaata.

Kehä sulkeutui, kun olin illalla teatterissa katsomassa Minna Koskelan kirjoittamaa näytelmää, joka oli valittu North Hollywoodissa sijaitsevan The Road Theatre Companyn näytelmäkirjailijafestivaalille. Katselin katsomosta näyttämölle, jossa suomalaissisarukset Tiina ja Laura selvittivät tulehtuneita välejään sairaalanodotushuoneessa äidin maatessa potilashuoneessa. Esityksen jälkeen vietin paljon aikaa Koskelan ja näytelmän toista pääosaa esittäneen näyttelijä Nina Sallisen kanssa.

Sain sittenkin Suomen hetkeksi sydämeeni, niin kuin kesään kuuluu.

Yövyin Los Angelesin Bel Airissa pari vuosikymmentä asuneen Eeva Anttilan kotona, jonka kirjastohuoneessa on hänen isoisänsä, Suomen Kirjallisuuden Seuran Aarne Anttilan kirjoittama elämäkertateos Elias Lönnrotista.

Aiheeseen liittyvät

6 kommenttia

  • Vastaa Ilari Lindholm 19.8.2017 klo 17:57

    No jaa . Eikö USA : ssa löydy suomalaisia kirjoja , äänilevyjä tai sanomalehtiä vähentämään Suomeen kohdistuvaa koti – ikävää , näin internetin aikakaudella ? ? ?

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 19.8.2017 klo 19:32

      Ilari! Mainitsemasi konstit ovat käytössä joka päivä, ihan toimittajan ammatinkin vuoksi. Jutussa oli kyse siitä, että pääsee kokemaan suomalaisia elämyksiä sekä niiden etsimisestä:-)t. Kirsi-Marja

  • Vastaa johanna kangas 19.8.2017 klo 20:29

    No jaa…Hupaisa tuo Ilari : ) Jännä,että sinulla on edelleen noin kova Suomi kaipuu asuttuasi kuitenkin kauan täältä pois.Mutta se on hyvä se ja siinä on jotain viehättävää.Ettei jotenkin ylpisty,tule ylemmyyden tuntoiseksi ja nokkavaksi maailman kansalaiseksi,kuten monelle Suomesta pois muuttaneelle.Ehkä sitä voisi itsekin katsoa tätä koto Suomea uusin sinivalkoisin silmin jos täältä asuisi pitkään poissa.Niinpä.kaukana aina autereisempaa,sanotaan.Minä kaipaan sinne,sinä tänne.

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 21.8.2017 klo 21:22

      Hei Johanna! Pitkästä aikaa. Uskon, että riippuu hyvin paljon ihmisestä, millaiset siteet säilyvät Suomeen vuosien kuluttuakin. Tunnen paljon Yhdysvalloissa menestyneitä suomalaisia, ja silti heillä on vahvat tunteet Suomea kohtaan ja halu vierailla Suomessa säännöllisesti. On tietysti täysin kaksi eria asiaa asua Suomessa ja vierailla silloin kuin huvittaa. Muistan hyvin, kun haastattelin Esa-Pekka Salosta Los Angelesissa joku vuosi sitten. Hän sanoi muuttuvansa sitä suomalaisemmaksi, mitä kauemmin hän on maailmalla. Minusta tässä on juuri tärkeä pointti: Suomi on antanut meille ulkosuomalaisille jotain, jolla pärjätä maailmalla ja josta kannattaa pitää kiinni:-)t. Kirsi-Marja

  • Vastaa johanna kangas 22.8.2017 klo 19:57

    Kyllä.Kiitos taas jälleen näistä kirjoituksista,ahmin ne aina vaikka en aina ehdi kommentoida 🙂

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 22.8.2017 klo 20:42

      Hei! Ymmärrän hyvin, jos et aina ehdi kommentoimaan. Elämässä on niin paljon muutakin:-)Toivottavasti pääset pian taas käymään Amerikassa. t. Kirsi-Marja

    Jätä vastaus