Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Ikävä naapuri

3.8.2017

Hän asuu kadun toisella puolella. Lähes joka aamu, kun noudan sanomalehden talomme edestä, näen aidan takaa vilauksen hänestä. Kuuluu yksitoikkoinen veden suhina hiljaisessa aamussa, kun hän kastelee vesiletkulla  takapihaansa. Joskus kuulen hänen komentelevan äkäisenä kahta koiraansa. Vilahdan nopeasti sanomalehti kainalossa autotallin kautta sisälle ja huokaisen helpotuksesta, kun autotallinovi naksahtaa paikalleen. Siitä tiedän, että ovi sulkeutui takanani ja että olen turvassa.

Tätä on nyt jatkunut muutama vuosi. Enää emme mene lainaamaan sokeria. Tai edes tervehdi. Muutos oli nopea, mutta siihen johtaneet syyt olivat saattaneet muhia naapurin mielessä pitkään. Meille naapurin käytöksen äkkijyrkkä tuli kuin kirkkaalta taivaalta. Minkäänlaisia ennusmerkkejä ei ollut olemassa. Arki oli sujunut hyvän naapurisovun merkeissä. Olin saanut häneltä jopa apua etupihan hoidossa. Kun kastelujärjestelmämme alkoi eräänä päivänä yskiä suihkuttaen vettä kadulle, hän kipaisi hakemassa tulpan kotoaan veden pysäyttämiseksi. Hänen aikuinen poikansa seisoi kerran oven takana  kahvikuppi kädessä ja pyysi lainaksi vehnäjauhoja voidakseen tehdä pannukakkuja. Kun muutimme yli kymmenen vuotta sitten tähän taloon, pidimme naapurustolle pikkujoulut. Muistan hänet istumassa olohuoneemme sohvalla ja kaatamassa paukkuja vieraille mukanaan tuomasta whiskypullosta. Useita vuosia jälkeen päin hän muisteli meillä pidettyjä pikkujouluja. Törmätessämme kadulla hän vakuutti, että ne olivat parhaat juhlat, joissa hän oli koskaan ollut, ja hämmästeli ihan aidosti kun mainitsin että juhlista oli jo kulunut neljä vuotta, kuusi vuotta ja lopulta, lähes kymmenen vuotta. Ehkä hälytyskellojen olisi pitänyt soida tässä vaiheessa.

Eikö häntä oltu kutsuttu muihin naapuruston juhliin tai juhliin ylipäätään? Ja kun tarkemmin ajattelin, kävikö heillä koskaan vieraita? Oliko talon eteen koskaan parkeerattu autoja sen merkiksi, että joku oli käymässä?

 

Eräänä aamuna se tapahtui. Steven oli lähdössä koiramme kanssa aamulenkille. Naapurin äkäinen koira syöksyi avoimesta takapihan portista koiramme päälle ja puri tätä selkään. Siitä alkoi vuotaa verta. Hän puuskutti koiransa perään, mutta liian myöhään. Pannessaan riehaantuneen koiran toruen aisoihin hän lupasi, että jos koirallemme oli käynyt jotain, hän maksaisi kulut. Ja pyyteli anteeksi. Vieläpä monta kertaa.

Koiramme sai tikit selkään eläinlääkärillä. Eräänä aamuna Steven mainitsi eläinlääkärikäynnistä nähdessään naapurin puuhailemassa takapihallaan. Hän paiskasi kasteluletkun maahan, kiroili ja alkoi kutsua Steveniä piruksi, saatanaksi ja vaikka miksi. Steven pakeni paikalta.

Lopulta meidän oli soitettava poliisille. Hyökkäykset ja panettelut Steveniä kohtaan jatkuivat joka kerta kun hän näki Stevenin juoksulenkillä tai ulkoiluttamassa koiraa. Ihmettelimme käytöstä muille naapureille. ”Mitä jos hänellä on ase?” Toinen naapuri kertoi, että mies oli käyttäynyt samalla tavalla, uhkaillut, haukkunut, huutanut aidan takaa hävyttömyyksiä ja väittänyt ”että te olette pilanneet perheeni elämän!”

Paikallispoliisi vieraili pyynnöstämme hänen ovensa takana. Poliisi kertoi Stevenille, että miestä oli nyt varoitettu. Jos hänen koiransa hyökkäisi muiden koirien kimppuun, se voitaisiin ottaa viranomaisten huostaan. Häntä oli kehotettu olla huutelematta hävyttömyyksiä aidan yli. Poliisi myönsi, että mies oli tuttu. Hän oli vieraillut miehen luona kerran aiemmin.

”Oliko mies vaarallinen? Pitikö häntä pelätä?” Steven oli kysynyt. Poliisi ei osannut antaa tyhjentävää vastausta. Hän rauhoitteli meitä, että miestä oli nyt varoitettu. Mutta riittäisikö pelkkä varoitus muuttamaan miehen käytöksen?

Poliisin käynnin jälkeen on ollut hiljaista. Huutelut aidan yli loppuivat. Näen hänen ajelevan ärtyneen näköisenä autonsa talliin. Joskus takapihalla haukahtaa koira. En tiedä, onko se sama koira, joka hyökkäsi koirammme kimppuun.

Koetan unohtaa ikävän episodin naapurin kanssa, mutta helppoa se ei ole. Naapurisopua on järkytetty eikä se koskaan palaa ennalleen.

Aiheeseen liittyvät

2 kommenttia

  • Vastaa Jonna 4.8.2017 klo 9:43

    Moi Kirsi-Marja! Ikävää tuollainen naapuri. Se on jännä, että koskaan ei voi päällepäin tietää, minkälainen ihminen oikeasti on. Näissä vaikeimmissa tapauksissahan se todellinen luonne sitten tulee esille. Toivottavasti hän ei aiheuta enää haittaa teille.

    Oli toinenkin asia: toimin Tampereen Suomi-Amerikka yhdistyksen hallituksessa ja laadin meidän uutiskirjettä. Teen joka kk sinne blogivinkin, ja toivon, että meidän uutiskirjeen tilaajat saisivat sitä kautta kivoja vinkkejä ja tietoa Amerikasta. Laittaisin tämän sinun blogin syyskuun uutiskirjeeseen, jos käy?

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 7.8.2017 klo 20:09

      Hei Jonna. Naapurimme on ollut aika hissukseen viime aikoina. Voi johtua siitä, että Arizonassa on nyt kuumin aika, eikä ulkona voi juuri olla kuin aikaisin aamulla:-). Jos vien koiran ulos, on se tehtävä kello viideltä tai kuudelta. Asfaltti kuumenee päivän aikana, ja on liian kuuma koiran tassuille. Voit jakaa blogin yhdistyksenne sivuilla. Kiitos kiinnostuksesta.
      t. Kirsi-Marja

    Jätä vastaus