Yhteishyvä
Kategoria

Elämää Amerikassa

Elämää Amerikassa

Mitä opin elämästä Amerikan ihmemaassa?

27.12.2017

Amerikan ihmemaa on sepite, mutta se on myös maa, jossa minä asun.

Kirjoittajalle mikään asia ei ole itsestäänselvyys.

Siksi kai minä tätä työtä teen.

Nyt on tullut aika sanoa good bye.

Amerikan ihmemaa on merkinnyt ehkä eri asioita eri ihmisille, mutta yksi asia on varma: se on ollut minun kokemukseni amerikkalaisesta elämästä.

Olen ammattitoimittajana ja -kirjoittajana koettanut löytää aiheisiin näkökulman, joka on heijastellut suurempia kokonaisuuksia kuin vain minun omaa pientä maailmani. Olen koettanut kirjoittaa aiheista, jotka ovat tietyllä hetkellä ajankohtaisia niin amerikkalaisessa kuin suomalaisessakin yhteiskunnassa. Ja juuri se on tehnyt Amerikan ihmemaan ainutlaatuiseksi. Se on kuvannut elämää Amerikassa erään suomalaisen silmin, joiden kautta hän on nähnyt vielä tarkasti synnyinmaahansa ja samaan aikaan huomioinut amerikkalaista elämää.

Amerikan ihmemaa syntyi yli kaksi vuotta sitten, ja oli ensi kosketukseni blogien kirjoittamiseen. Tänä aikana  blogimaailma on kasvanut räjähdysmäisesti.

Kuka tahansa missä tahansa voi hankkia alustan, alkaa kirjoittaa ja kutsua itseään bloggaajaksi. Mutta ei Amerikan ihmemaassa, sillä harva bloggaja saa kuukausipalkkaa, niin kuin minä.

Amerikan ihmemaassa työtäni kirjoittajana on arvostettu. Olen ikuisesti kiitollinen, että työnantajani Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on nähnyt työni arvon ja maksanut minulle kuukausipalkkiota kaikki nämä kaksikymmentäkuusi kuukautta.

Amerikan ihmemaa on ollut myös hyvä koulu.

Olen joutunut miettimään, mikä aihe sopii lehtiproosan eri muotoihin; kolumniksi, artikkeliksi tai blogiksi.

Ja kas, olen oppinut, että aika moni aihe toimisi kaikissa lehtiproosan muodoissa. Kysymys on vain näkökulmasta eli siitä, miten kirjoittaja aihetta käsittelee ja onko kirjoittajalla ylipäätään jotain sanottavaa.

Blogilla ei ole varsinaisia muotovaatimuksia, mutta sanottavaa pitää olla.

Kiitänkin vaativia lukijoita, että olen saanut tehdä työtä taitavien kirjoittajien ja bloggaagien kanssa asiantuntevia lukijoita palvellen.

Se on innoittanut minua aina parempaan lopputulokseen.

Yli kahden vuoden aikana olen oppinut seuraavaa; kirjoittajalla on suuri vastuu maailmankuvasta, jonka hän luo, vaikka sen tekisi kepeästi ja huumorillakin. Joten kirjoittajan tehtävää ei tule koskaan eikä missään ottaa heppoisesti.

Ei edes bloggaajana.

Onnea ja menestystä vuodelle 2018.

 

 

Elämää Amerikassa

Miten säilyttää ihmeen tuntu?

”Joulu ei tule kuin tekemällä.” Lausahdus on joko äitini tai mummin… Opin siis jo varhain, että joulu tulee kun sen tekee, ja kun sen tekee kuhunkin elämänvaiheeseen sopivaksi. Miten ajat ovatkaan muuttuneet… Enää tytöt eivät luo epäuskoisia silmäyksiä äitiin, kun hän varoittelee joulukuussa ikkunan takaa kurkkivista tontuista. Missä loputtomat…

20.12.2017
Elämää Amerikassa

Chicago on mahtava (joulu)kaupunki

”Chicago on New Yorkin maalaisserkku”, sanon miehelle, vaikka hän on Chicagosta kotoisin. Eikä hän pahastu, vaan kysyy: ”Mistä luulet kaupungin saaneen lempinimen Second City?” Tosiaan. Second City, se toinen kaupunki, mutta verrattuna mihin? New Yorkiin tietysti. Suomalaisetkin tuntevat myyttisen New Yorkin kuin omat taskunsa, jopa nekin, jotka…

12.12.2017
Elämää Amerikassa

Uusi perheenjäsen ottaa vallan talossa

Aluksi minua vähän pelotti. Kun mies purki Amazon Echon paketista, asetti omalle paikalleen keittiöön ja alkoi puhua sille kutsumalla sitä Alexaksi, ajattelin ettei tästä hyvää seuraa. Näin pelottavaan tulevaisuuteen, joka oli lähempänä kuin olin aavistanutkaan. Musta puhuva lieriö oli ottanut vallan keittiössämme, kotimme sydämessä. Mitä seuraavaksi? Alexa…

7.12.2017
Elämää Amerikassa

Ensin otetaan Suomi-tatuoinnit ja sitten mennään syömään!

Iines Toimisen Suomi 100-juhlasuunnitelmat kuulostavat paljon jännittävimmiltä kuin minun. Päiväni kuluu suunnilleen näin: yhdeksän aikaan aamulla asetun tietokoneelle ja alan seurata Linnan juhlia Ylen Areenasta.  Lounaan ajaksi kannettava siirtyy mukanani keittiöön, ja palaa syötyäni takaisin työhuoneeseen. Ruutu on minun ikkunani Suomeen ja Linnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin, niin kuin useimmilla suomalaisilla. Sacramentossa asuva…

30.11.2017
Elämää Amerikassa

Kiitospäivänä ulkosuomalainenkin herkistyy

”Kiitospäivä on paras juhlapäivä”, sanoo 40 vuotta Yhdysvalloissa asunut Christina Rosenthal. ”Ruokaa, juomaa, perhe ja/tai ystäviä. Muuten en ole kova kokkaamaan, mutta kiitospäivän ateria syntyy jo neljänkymmenen vuoden rutiinilla.” Hän kertoo, että reseptit ovat vaihtuneet vuosien aikana, mutta perinteinen kalkkuna, kastike eli gravy, karpalohillo ja kurpitsapiiras ovat aina tarjolla pöydässä.…

22.11.2017
Elämää Amerikassa

Soitinmuseon Suomi-näyttelystä puuttuu tango

”Ah, Olavi Virta! Mistä saisimme Virran esitysten nauhoituksia?” Tapasin kolme vuotta sitten Phoenixin globaalissa soitinmuseossa eli Musical Instrument Museumissa yli-innokkaan soitinkuraattori Kathleen Wiensin. Kun hän kuuli minun olevan suomalainen toimittaja, hän tarttui minuun kiinni kuin hukkuva. Paljastui, että hänellä sattui olemaan syvä, henkilökohtainen suhde Virran samettiseen tango-ääneen. ”Kaikki…

15.11.2017
Elämää Amerikassa

Missä Matti on?

Suomen Washingtonin suurlähetystö tavoittelee hauskalla ilmoituksella filmitähti Matt Damonia. Ilmoitus leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Pian viisi vuotta Washingtonin suurlähetystön lehdistöneuvoksena toiminut Sanna Kangasharju myöntää, että idea lähti liikkeelle ”vitsikkäästä heitosta.” Hän pitää ideoimisesta  ja myöntää kuluvina vuosina haaveilleensa, että suurlähetystö onnistuisi saamaan filminäyttelijä Matt Damonin edustamaan Suomea. Damonin äidinpuoleinen isoisä on…

7.11.2017
Elämää Amerikassa

Mikä ihmeen homecoming?

Kerran vuodessa, syksyisin, kun uudet opiskelijat ovat vielä untuvikkoja ja kun he eksyvät helposti pikkukaupungin kokoisella kampuksella, yliopistot järjestävät homecoming-tapahtuman. Se on periamerikkalainen tapa nostattaa nykyisten ja entisten opiskelijoiden sekä heidän perheenjäsentensä me-henkeä ja varmistaa, että he pysyvät osana yliopistoyhteisöä lopun elämää. Päivän aikana kampuksella on paraati, jota…

31.10.2017
Elämää Amerikassa

Ruokakauppa on myös ravintola

Lauantai-ilta ei sujunut suunnitelmien mukaan. Elokuva oli loppuunmyyty, ilta pimeni, nälkä kurni vatsassa. Jotain piti saada ja nopeasti. Onneksi elokuvateatterin parkkipaikkaa vastapäätä tuikkivat Whole Foods-ruokakauppaketjun neonvalot illan laskeutuessa. Sinne. Emme käy säännöllisesti Whole Foodsissa. Se muistuttaa enemmän sisätiloihin rakennettua, orgaanisiin tuotteisiin erikoistunutta yltäkylläistä ruokatoria, kuin tavallisen pulliaisen ruokakauppaa. Hinnat maidosta,…

26.10.2017