Yhteishyvä
All Posts By

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss

Elämää Amerikassa

Soitinmuseon Suomi-näyttelystä puuttuu tango

15.11.2017

”Ah, Olavi Virta! Mistä saisimme Virran esitysten nauhoituksia?”

Tapasin kolme vuotta sitten Phoenixin globaalissa soitinmuseossa eli Musical Instrument Museumissa yli-innokkaan soitinkuraattori Kathleen Wiensin. Kun hän kuuli minun olevan suomalainen toimittaja, hän tarttui minuun kiinni kuin hukkuva. Paljastui, että hänellä sattui olemaan syvä, henkilökohtainen suhde Virran samettiseen tango-ääneen.

”Kaikki alkoi siitä, että opiskelutoverini oli ollut Suomessa Tangomarkkinoilla. Hän toi mukanaan Virran levytyksiä ja tangonuotteja opiskelijapoksiimme.”

Hän kertoo istuneensa ystävänsä kanssa pianon ääressä iltaisin. He soittivat nelikätisesti Täysikuuta. Välillä he antoivat Olavi Virran laulaa, ja sitten he taas soittivat Virran tangoja ja kuuntelivat mestaritulkitsijan ääntä.

”It is great!” hän sanoo innostuneena.

Tämä kohtaaminen tuli mieleeni, kun vierailin viime viikolla Musical Instrument Museumissa aivan muissa asioissa. Soitinmuseossa oli Kiina-osastolle Hunan-museosta lainattujen soittimien ja esineiden näyttelyn avajaiset. Seisoin pölmistyneenä lasivitriinin edessä, jossa esiteltiin kaksi tuhatta vuotta vanhaa lohikäärmeeltä näyttävää soitinjalustaa. Soitinmuseossa on paljon koettavaa ja katseltavaa, sillä esillä on yli 5000 soitinta ympäri maailmaa kattaen kaikki maapallon mantereet. Soittimet edustavat 240:a kansaa ja niiden kulttuuria.  Eksoottisiin soittimiin, musiikkiesityksiin, lauluun  ja tanssiin tutustumista helpottaa se, että kunkin maan kohdalla monitorissa on soittimen videoesitys. Museovierailija liikkuu soittimelta toiselle kuulokkeiden kanssa. Niistä alkaa kuulua esiteltävän soittimen ääni. Suomi-osaston kohdalla videolla pyörii tuohitorvidemonstraatio sekä Järvelän pikkupelimannien kansanmusiikkiesitys.

Mutta jotain puuttuu, eikö vain?

Missä on Jean Sibelius? Entä Olavi Virta?

Monet nykymusiikinsäveltäjät kuten Eino Juhani Rautavaara, Esa-Pekka Salonen tai Magnus Lindberg kuvastaisivat Suomen nykyistä musiikkiperinnettä. Nekin puuttuvat.

 

Suomi-osastolla on esillä kaksi kannelta, haitari, jouhikko, lävikkö, pitkähuilu ja tulppakanahuilu sekä paikallisen suomalaisen, Hannele Waissin museolle lainaksi antama kansallispuku.

 

Muistan Wiensin olleen sitä mieltä, että suomalaisen tangon esittely herättäisi kävijöiden kiinnostuksen muitakin suomalaisia musiikkitraditoita kohtaan. Hän tiesi, että useimmat ihmiset tuntevat tangoperinteen, mutteivät suomalaista tangoa.

”Se saattaisi rohkaista kävijää tutkimaan suomalaista musiikkia enemmänkin ja menemään syvemälle siinä”, Wiens uskoi.

 

Vuonna 2011 rakennetun Musical Instrument Museumin eli MIMin aulassa kuuluu usein pianonsoitto.

 

Hiljattain museossa käydessäni muistelin viimeistä tapaamista Wiensin kanssa ja sitä, mitä lopulta tapahtui soitinkuraattori Wiensin yrityksille päästä Virran jalanjäljille.

Tapasimme viime vuonna sattumalta Phoenixin suomalaisten joulujuhlassa, jonne hän oli saapunut suomalaisen soitinrakentaja kihlattunsa kanssa.

”Me muutamme Helsinkiin”, hän ilmoitti iloisesti komean suomalaismiehen kainalossa.

Kerroin hänelle olleeni yhteydessä Yleisradioon, mutta sieltäkään ei löytynyt sopivaa nauhoitusta museon käyttöön. Ja jos olisi löytynytkin, museossa olisi tarvittu Wiensin kaltainen suomalaiseen tangomusiikkiin intohimoisesti paneutunut asiantuntija, joka olisi osannut antaa Virran nauhoitukselle sen oikean arvon.

Mutta Wiens oli muuttamassa Suomeen, jossa hän voi kuunnella Olavi Virtaa aina kun haluttaa. Phoenixsissa kaivataan edelleen Olavi Virtaa ja hänen tangotulkintojaan.

 

Museossa on konserttisali, jossa pidetään konsertteja lähes joka ilta viikossa. Olin katsomassa ja kuuntelemassa Jorma Kaukosta (Jefferson Airplane) eräänä iltana. Seuraavalla kerralla lavalle kipusi pienestä unkarilaiskylästä kotoisin oleva mustalaisyhtye. Sen jäsenet eivät osanneet sanaakaan englantia.

 

Museossa voi tutusta myös soitinten rakentamisen historiaan.

 

Elämää Amerikassa

Missä Matti on?

Suomen Washingtonin suurlähetystö tavoittelee hauskalla ilmoituksella filmitähti Matt Damonia. Ilmoitus leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Pian viisi vuotta Washingtonin suurlähetystön lehdistöneuvoksena toiminut Sanna Kangasharju myöntää, että idea lähti liikkeelle ”vitsikkäästä heitosta.” Hän pitää ideoimisesta  ja myöntää kuluvina vuosina haaveilleensa, että suurlähetystö onnistuisi saamaan filminäyttelijä Matt Damonin edustamaan Suomea. Damonin äidinpuoleinen isoisä on…

7.11.2017
Elämää Amerikassa

Mikä ihmeen homecoming?

Kerran vuodessa, syksyisin, kun uudet opiskelijat ovat vielä untuvikkoja ja kun he eksyvät helposti pikkukaupungin kokoisella kampuksella, yliopistot järjestävät homecoming-tapahtuman. Se on periamerikkalainen tapa nostattaa nykyisten ja entisten opiskelijoiden sekä heidän perheenjäsentensä me-henkeä ja varmistaa, että he pysyvät osana yliopistoyhteisöä lopun elämää. Päivän aikana kampuksella on paraati, jota…

31.10.2017
Elämää Amerikassa

Ruokakauppa on myös ravintola

Lauantai-ilta ei sujunut suunnitelmien mukaan. Elokuva oli loppuunmyyty, ilta pimeni, nälkä kurni vatsassa. Jotain piti saada ja nopeasti. Onneksi elokuvateatterin parkkipaikkaa vastapäätä tuikkivat Whole Foods-ruokakauppaketjun neonvalot illan laskeutuessa. Sinne. Emme käy säännöllisesti Whole Foodsissa. Se muistuttaa enemmän sisätiloihin rakennettua, orgaanisiin tuotteisiin erikoistunutta yltäkylläistä ruokatoria, kuin tavallisen pulliaisen ruokakauppaa. Hinnat maidosta,…

26.10.2017
Elämää Amerikassa

Mun puhelin kuolee!

”Otan suihkun” vai ”menen suihkuun”? Kumpaa ilmaisua käytän kun tytär kysyy, mitä teen? Haa – sanon ihan oikein. ”Menen suihkuun.” Hiljattain Ihanat Naiset Amerikassa facebook-yhteisössä käytiin keskustelua siitä, millä tavalla äidinkielen rapautuminen näkyy puhutussa, jokapäiväisessä kielessä. Ryhmään kuuluvat naiset ovat eri-ikäisiä. Jotkut ovat asuneet Yhdysvalloissa kaksivuosikymmentä, jotkut alle kymmenen…

20.10.2017
Elämää Amerikassa

Lapset kasvaa – mutta haamut pysyy

Menen autotalliin, kurotan hyllyltä  kaksi varastolaatikkoa  ja kannan ne etupihalle. Aurinko porottaa. Käännän sille selkäni, asetan laatikot vierekkäin maahan ja alan innokkaana penkoa niitä. ”Kylläpä minua lapsettaa”, ajattelen ripustaessani halloween haamuja etupihan puuhun.  Innostun vielä enemmän, kun huomaan, että puun yläoksassa on edelleen sama kuhmurainen kohta, johon…

13.10.2017
Elämää Amerikassa

Suomi marssii maailmalla

Phoenixin Country Clubille on kokoontunut arvovaltainen vierasjoukko. Satapäisen yleisön joukossa on Arizonan senaattori Jon Kyl, Intelin pitkäaikainen toimitusjohtaja Graig Barrett, Yhdysvaltain entinen Suomen suurlähettiläs Barbara Barrett ja Suomen paikallinen kunniakonsuli Gary Waissi. Juhlahuoneessa on sähköistynyt tunnelma. Portaiden alapäässä juuri ennen tilaisuuden alkua seisoo tutunnäköinen ystävällisesti ympäristöään tarkkaileva nainen.…

29.9.2017
Elämää Amerikassa

Leivän varassa

Leipä tulee otettua itsestäänselvyytenä. Oli se sitten pyöreä, hapan, reikäinen, litteä, pitkulainen, rukiista, vehnästä tai ohrasta pyöräytetty. Kuulin hiljattain radio-ohjelman Bake in Space-saksalaisyrityksestä, joka on kehittämässä miehistön mukana avaruuteen lentävää leipäuunia. Miksi ihmeessä, ihmettelin. Ohjelman mukaan leipää on erittäin hankalaa, jopa mahdotonta syödä avaruudessa. Muruset jäävät tanssimaan…

22.9.2017
Elämää Amerikassa

Onneksi meillä on Spede!

  Olen onnekas. Siis todella onnekas. Saan elää joka päivä jalka kahden maan oven välissä.  Puhun tyttärilleni suomea päivittäin. Kirjoitan omalla äidinkielellä. Ja mikä parasta, teen päivätyöni suomeksi. Maapallo ja Suomi on kutistunut yhden napsautuksen päähän.  Skype vaan päälle, ja pitkäksi venyvän jutteluhetken jälkeen olo on kuin olisin…

14.9.2017
Elämää Amerikassa

Floridan Suomi-talossa lauletaan karaokea myrskynsilmässä

Kun muu Amerikka varautuu Irma-myrskyyn, Floridan suomalaiset valmistautuvat lauantai-illan karaoke-iltamiin Lantanan Suomi Talossa. ”Nyt Suomi Talon puheenjohtajana olen enemmän huolestunut Suomi Talosta kuin kodistamme”, kertoo Sirpa Aho, joka on asunut  Amerikassa yhteensä 25 vuotta, joista Floridassa viisi. ”On koettu Francis ja Jeanne myrskyt vuonna 2004 ja…

9.9.2017