Yhteishyvä
Elämää Amerikassa

Amerikkalaisilla on kaikkea – paitsi pitkät kesälomat

1.7.2016

Amerikkalaisille on helppo olla kateellinen, sillä heillä on kaikkea: Tyynenmeren kuohuvat surffirannat,  Michiganin puhtaat järvet ja joet, Wisconsinin kuusimetsät, Floridan auringonpaiste ja miljoonia vuosia vanhat rämeet, Alaskan ikuinen jäätikkö, Kalifornian appelsiini- ja viinirypälelehdot, sekä lumihuippuiset vuoret.

On makuuhuoneeni ikkunan takaa alkava kuiva, autio erämaa ja vuoret, joiden takana häämöttää jo seuraava osavaltio.

Yhdysvaltain itärannikolla näyttää Ahvenanmaalta, ihan oikeasti, ja pohjoisempana, Mainen osavaltiossa on kuin olisi astunut sisään Suomi-kesäkorttimaisemaan.

Tässä maassa on niin paljon tilaa, niin paljon aavaa maisemaa ja asumatonta seutua, että vuosia täällä asuneena minun on helppo samaistua amerikkalaiseen pioneeri henkeen. Ei tarvitse tehdä kuin kesäinen automatka Arizonasta Kaliforniaan, kun auton ikkunasta avautuva maisema alkaa jo puuduttaa mahtavuudellaan. On vuorta vuoren perään, on eksoottisia kaktuksia. Silmä hakee edes jotain rajaa tälle kaikelle, se hamuilee pitkin erämaamaiseman kaukaisia laitoja, jotka eivät näytä loppuvan kuin horisonttiin. Jos edes sinne. Tilaa käärmeen lailla maisemassa mutkittelevan maantien ympärillä on niin paljon, että auton kyydissä oivaltaa ja tuntee, että aina jossain on joku uusi elämän mahdollisuus, joku paikka, josta aloittaa elämä alusta.

Tai mennä lomalle.

007

Amerikkalaisille on siis annettu paljon, mutta yhtä asiaa heillä ei ole. Heillä ei ole pitkiä kesälomia.

Koko lomakulttuuri on aivan toinen Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Se johtuu pitkälti siitä, ettei maassa ole ainoana länsimaisena demokratiana lainsäädäntöä, joka takaisi kaikille työntekijöille tasapuolisesti palkallisen kesäloman. Lomista sovitaan aina erikseen kunkin työnantajan kanssa ja käytännöt vaihtelevat valtavasti. Kaikki riippuu siis siitä, miten armelias työnantaja on lomien suhteen. Sama koskee myös palkallisia sairauspäiviä, äitiyslomia, juhlapyhiä.

Yhtenäistä suomalaista lomakulttuuria, jossa jo keväällä aletaan työpaikan käytävillä supista lomasuunnitelmista ja jossa kehutaan lomapäivien määrällä, Yhdysvalloissa ei ole.

Päinvastoin. Amerikkalaisella ei ole hajuakaan tällaisesta vapauden tunteesta, ja jos olisikin, sitä vähätellään.

Kuulostaa aika karmivalta suomalaisen näkökulmasta. Keskimäärin amerikkalaisella ei ole kuin viikosta kahteen kesälomaa. Useimmat tuntemani ihmiset käyttävät niin lyhyen ajan rentoutumiseen, joten he matkustavat mielellään paikkaan, jossa heidän ei tarvitse tehdä mitään vastapainona työelämälle, joka on vaativaa ja jossa ei saa näyttää väsymystään. Tai, jossa ei voi  ottaa edes sairauspäiviä.

Joidenkin tutkimusten mukaan neljännes amerikkalaisista jättää pitämättä osan lomasta, koska he pelkäävät menettävänsä työpaikkansa, jolleivät saavu työpaikalle kuuliaisesti joka aamu.

Jos lomaa pidetään, siitä saatetaan vihjaista naapurille tyyliin: I am taking some time off next week.

Isoa numeroa ei tosiaankaan tehdä. Ja kun naapuri vasta lähti lomalle, tuntuu, että häneen törmää jo postilaatikolla, ennen kuin on silmiään ehtinyt räpäyttää.

Ja jo seuraavana aamuna hän ajeleekin  kuuliaisesti työpaikalle.

Lomasta ei juuri puhuta, eikä sen vaikutuksista työvireyteen, terveyteen tai rentoutumiseen juuri puntaroida.

Amerikkalainen katselee jo tulevaisuuteen ja pohtii, että puolen vuoden kuluttua joulunaikaan hänellä on jälleen vapaata. Aika suuri osa amerikkalaisista ottaa puolet lomasta joulun ja uuden vuoden välisenä aikana.

Aiheeseen liittyvät

4 kommenttia

  • Vastaa Helena 5.7.2016 klo 4:10

    Olen asunut Kaliforniassa lähes 30 vuotta ja töissä samalla työnantajalla. Lomaa saan nykyisin 5 viikkoa vuodessa, mikä on tosi paljon tässä maassa. Ongelma on se että en voi ottaa sitä silloin kun haluan. Olen töissä sairaalassa ja esimerkiksi tänä vuonna sain lomaa syyskuussa ja vain viikon keskellä kesää. Joten vuosien saatossa lomaa on jäänyt rästiin neljän kuukauden verran.
    Nyt kun lapsemme ovat aikuistuneet ja poissa,, olemme ottaneet syksyisin ja keväisin muutaman päivän, jotta pääsemme näkemään tätä ihmeen kaunista maata. Itärannikolle emme ole ehtineet, mutta länsipuolella kansallispuistoissa olemme käyneet ja miten kuvailit tätä maata, olit aivan oikeassa.
    Niin paljon näkemistä ja niin vähän aikaa.
    Ja sitten en pakolliset/nostalgiset Suomi lomat.
    Nyt kun eläkevuodet alkavat häämöttää, haluan nähdä itärannikon, etelä valtiot ja kaikki…

    • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 6.7.2016 klo 1:07

      Hienoa Helena! Olet oikea onnen tyttö. Niin kuin itsekin sanot, viisi viikkoa lomaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa on tosi paljon. Kuulut harvojen ja valittujen joukkoon. Suurin ero Suomeen on juuri siinä, että olet hyvällä työnantajalla, joka palkitsee pitkä aikaisen työntekijän näin. Minullakin on hyvä tuttu Arizonassa, jolla on työvuosia 28 takana ATNT:llä ja hän saa lomaa kuusi viikkoa ja suunnilleen itse päättää milloin hän ne viikot pitää ja onko hän silloin ollenkaan tavoitettavissa. Hyvää lomaa sinulle! t. Kirsi-Marja

  • Vastaa Ilari Lindholm 13.7.2016 klo 1:08

    No jaa . Huhujen mukaan U.S.A. : ssa keskiluokan palkat eivät ole nousseet paljoakaan 1970 – luvusta , jonka takia keskiluokka on joutunut tekemään kahta työtä ylläpitääkseen tulotasoaansa . Pitääkö asia paikkaansa ?

  • Vastaa Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss 19.7.2016 klo 0:40

    Hei Ilari!

    Palkat nousivat suhteessa eniten presidentti Bill Clintonin aikana eli -90-luvulla. Tuolloin keskiluokka kasvoi niin, että sinne nousivat monet aiemmin alemmassa keskiluokassa pyristelleet. Käsitykseni on se, että sen jälkeen keskiluokan palkat eivät ole nousseet suhteessa taloudellisen kasvun kanssa, vaan potin ovat korjanneet multimiljonäärit, joita on noin yksi prosentti kansasta. Tämä oli se ”ase”, jota presidenttiehdokas Bernie Sanders käytti kampanjoinissaan vaatimalla tasaisempaa tulonjakoa sekä sitä, ettei alati kutistuva ja köyhtyvä keskiluokka joutuisi tekemään kahta työtä, niin kuin mainitset.
    Kiitos kommentista. Kirsi-Marja

  • Jätä vastaus