Yhteishyvä
Monthly Archives

marraskuu 2017

Elämää Amerikassa

Ensin otetaan Suomi-tatuoinnit ja sitten mennään syömään!

30.11.2017

Iines Toimisen Suomi 100-juhlasuunnitelmat kuulostavat paljon jännittävimmiltä kuin minun. Päiväni kuluu suunnilleen näin: yhdeksän aikaan aamulla asetun tietokoneelle ja alan seurata Linnan juhlia Ylen Areenasta.  Lounaan ajaksi kannettava siirtyy mukanani keittiöön, ja palaa syötyäni takaisin työhuoneeseen.

Ruutu on minun ikkunani Suomeen ja Linnan 100-vuotisjuhlallisuuksiin, niin kuin useimmilla suomalaisilla.

Sacramentossa asuva Toiminen sen sijaan ottaa kahden suomalaisen ystävättärensä kanssa keskiviikkona 6.12 Suomi-tatuoinnit. Ei mitään tuttua ja turvallista, niin kuin minun päiväni kulku.

”Kaksi meistä ottaa parin senttimetrin korkuisen tekstin ja yksi reilumman kokoisen kuvan”, hän kuvaa salaperäisesti.

”Ja sitten mennään syömään.”

Muistoja nousee mieleen: lumituisku oman huoneen ikkunan takana itähelsinkiläisessä lähiössä. Ja sinivalkoiset pitkät kynttilät sen ikkunalaudalla. Kotona rauhallinen, lähes harras tunnelma itsenäisyyden kunniaksi.

1980-luvun alussa Helsingissä olin lähempänä Linnaa kuin koskaan sen jälkeen. Olin työvuorossa Palace Hotellissa, jonka isoista ikkunoista avautui maisema autiolle Kauppatorille ja juhlavalaistuksessa komeilevalle Presidentinlinnalle. Muistan, että tuiskusi ja oli pimeää.

Armeijan komeaan univormuun pukeutunut mies ja hänen hajuvedeltä tuoksahtava pitkään iltapukuun ja puoliturkkiin pukeutunut vaimonsa tulivat minua vastaa hotellin hiljaisella käytävällä. Juuri ennen kuin hissinovi sulkeutui, mies huikkasi hissistä perääni ja sanoi:

”Viedäänkö Urkille terveisiä?”

Totta puhuen en muista mitä vastasin. Olin kai hämilläni. Ei kyllä minä vastasin, aivan varmasti vastasin, että ”joo, viekään vaan.”

Palacessa yöpyi paljon Linnan vieraita.

Katrina tulee jossain vaiheessa koulusta, ja katkaisee haikailuni. Useinmiten saan kirjoitettua. Katrinakin vilkaisee olkani takaa ruutua, samoin tekee aviomies, tultuaan työstä kotiin. Useimpina vuosina Linnanjuhlat ovat jo siinä vaiheessa ohi. Istumme syömään ihan tavallista arki-illan ruokaa. Kerron hänelle, keitä tuttuja vilahti Linnassa.

Illalla, kun työpäivä on ohi ja juhlien väki siirtynyt jatkoille tai kotiin, seuraa minun huippuhetkeni. Kuuntelen täysillä youtubesta Jukka Kuoppamäen Sinisen ja Valkoisen, ainakin viisi kertaa peräkkäin. Yhdyn joka kerta sen kertosäkeeseen ja sydän myllertää rinnassa.

Olen ylpeä suomalaisuudestani, ja samalla haluan kätkeä tunteen sielujen syvyyksiin, josta otan sen voimavarana käyttöön aina kun tarvitaan.

Useilla amerikansuomalaisilla on jo suunnitelmat valmiina ensi viikon suurta juhlapäivää varten. Haastattelin  muutamia, koska halusin tietää mitä Suomen satavuotinen itsenäisyys heille merkitsee ja miten he aikovat sitä juhlistaa.

Phoenixin suomalaisten juhlakakku on leivottu.

Pirjo Milito on yksi onnekkaista. Ensi viikolla hän juhlii Helsingissä itsenäisyyspäivää.

”Olen tätä jo suunnittelut vuoden verran ja so lucky, että sain töistä kunnon vapaan”, sairaanhoitajana työskentelevä Milito iloitsee.

Jaana Colson puolestaan kertoo, että itsenäisyys saa hänet ajattelemaan suomen kieltä.

”Ilman itsenäisyyttä ei pikkuruinen kielemme olisi ehkä kukoistava sivistyskieli.”

Hän kertoo, että ulkomailla rakkaus omaa kieltä kohtaan on vain voimistunut. Ja nythän kieltä voi ylläpitää, kun katselee koko päivän Ylen Areenaa.

”Itsenäisyyttä juhlin katsomalla Linnanjuhlia ja syömällä sinistä suklaata.”

Hanna Soinisen amerikkalaiset tuttavat eivät ymmärrä, miksei hän ole hakenut Yhdysvaltain kansalaisuutta asuttuaan Suomesta pois yli kaksikymmentä vuotta.

”Varsinkaan meksikolaiset eivät voi käsittää miksen hakisi.” Soinisen mukaan ihmetystä lisää se, että heidän mukaansa Soinen puhuu ”niin hyvää englantiakin.”

”Selitän, että suomalaisuus on kuin siniset silmäni. Niiden väriä ei voi oikeasti muuuttaa”, hän sanoo puolileikillään.

Binnie Kirk kertoo kasvaneensa Suomessa kuunnellen isovanhempien sotaan liittyviä kokemuksia Karjalasta, hänen äitinsä sotalapsimuistoja Tanskasta ja sekä tarinoita suvun kokemista menetyksistä sodan aikana.

”Olen aina ollut hyvin tietoinen siitä, ettei itsenäisyys ollut itsestäänselvyys eikä se tullut ilman mittavia uhrauksia. ”

Nuorempanan hän muistaa ajatelleensa itsenäisyyspäivää vain vapaapäivänä. Näistä ajoista on kulunut jo 28 vuotta.

”Suomi-kynttilät palaa itsenäisyyspäivänä Suomi-lipun vieressä”, hän kuvaa.

”On rikkaus saada pitää Suomi sydämen kotimaana ja elää silti tyytyväisenä USA:ssa.”

Houstonissa asuva Marika Mohr kertoo leipovansa juhlapäivänä karjalanpiirakoita kiipeilysalissa työskenteleville työkavereilleen.

””Ja soitan salaa Dannyn Tuuliviirin johokin sopivaan väliin kiipeilysalin kaiuttimista.”

”Ja korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta suomalaisista pidetään täällä ja se on ainakin mua vienyt eteenpäin”, Mohr sanoo lopuksi.

Iines Toiminen suhtautuu suomalaisuutensa näin:

”Se, mitä ne miehet ja naiset satavuotta sitten tekivät Suomen itsenäisyyden eteen on kunnioitettava, arvostettava ja juhlinnan arvoinen asia. Aina kerron rintarottingilla kyselijöille, että olen Suomesta.”

Hän kuvaa, että pienen kansan edustama sisu kulkee aina mukana hänessä.

”Se näkyy tahdonlujuutena ja taitona osata tehdä asioita. Maalaisjärki, itsepäisyys, empaattisuus ja pohjoismaalaisuus kantaa läpi elämän.”

Niistä Suomi-tatuoinneista vielä. Toiminen lupaa lähettää kuvat niistä 6.12 jälkeen.

Jään innolla odottelemaan.

Elämää Amerikassa

Kiitospäivänä ulkosuomalainenkin herkistyy

”Kiitospäivä on paras juhlapäivä”, sanoo 40 vuotta Yhdysvalloissa asunut Christina Rosenthal. ”Ruokaa, juomaa, perhe ja/tai ystäviä. Muuten en ole kova kokkaamaan, mutta kiitospäivän ateria syntyy jo neljänkymmenen vuoden rutiinilla.” Hän kertoo, että reseptit ovat vaihtuneet vuosien aikana, mutta perinteinen kalkkuna, kastike eli gravy, karpalohillo ja kurpitsapiiras ovat aina tarjolla pöydässä.…

22.11.2017
Elämää Amerikassa

Soitinmuseon Suomi-näyttelystä puuttuu tango

”Ah, Olavi Virta! Mistä saisimme Virran esitysten nauhoituksia?” Tapasin kolme vuotta sitten Phoenixin globaalissa soitinmuseossa eli Musical Instrument Museumissa yli-innokkaan soitinkuraattori Kathleen Wiensin. Kun hän kuuli minun olevan suomalainen toimittaja, hän tarttui minuun kiinni kuin hukkuva. Paljastui, että hänellä sattui olemaan syvä, henkilökohtainen suhde Virran samettiseen tango-ääneen. ”Kaikki…

15.11.2017
Elämää Amerikassa

Missä Matti on?

Suomen Washingtonin suurlähetystö tavoittelee hauskalla ilmoituksella filmitähti Matt Damonia. Ilmoitus leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Pian viisi vuotta Washingtonin suurlähetystön lehdistöneuvoksena toiminut Sanna Kangasharju myöntää, että idea lähti liikkeelle ”vitsikkäästä heitosta.” Hän pitää ideoimisesta  ja myöntää kuluvina vuosina haaveilleensa, että suurlähetystö onnistuisi saamaan filminäyttelijä Matt Damonin edustamaan Suomea. Damonin äidinpuoleinen isoisä on…

7.11.2017