Yhteishyvä
Monthly Archives

elokuu 2017

Elämää Amerikassa

Kahdesta pahasta valitsen sittenkin kuumuuden

31.8.2017

”Otan ennemmin Arizonan kuumuuden kuin tornadot, hirmumyrskyt, hurrikaanit ja tulvat”, sanoin miehelle viime viikolla, kun televisioruutu alkoi täyttyä hirmumyrsky Harvey-varoituksista. Eikä mennyt kuin päivä, kun tilalle tulvi uutiskuvia joeiksi ja järviksi muuttuneista teistä ja parkkipaikoista, kodeista, joista ei näkynyt kuin ikkunalaudat ja katto veden ahmiessa loput talosta menessään. Oli kuvia ihmisistä veneissä pakenemassa kotoaan, sekä kuvia palvelutalojen nojatuoleihin ja pyörätuoleihin jääneistä vanhuksista lillumassa kaulaansa myöten vedessä.

Otan epäinhimillisen kuumuuden ennemmin kuin vedenpaisumuksen siksi, että tässä tasaisen uuvuttavassa tylsässä kuumuudessa ei ole mitään yllättävää. Joka päivä astuessani autotalliin tuntuu, kuin joku puhaltaisi hiustenkuivaajalla päin naamaa. Koiraa ei voi viedä ulos kesäkuukausina, koska se tassut palaisivat kiinni tulikuumaaan asfalttiin. Vuosittainen helle ja sietämätön kuumuus ei koskaan yllätä, koska olemme varautuneet tähän pätsijaksoon ilmastoiduilla kodeilla, kaupoilla, autoilla ja työpaikoilla. Kaikki osaavat olla poissa auringosta sen porottaessa kuumimmillaan. Phoenixin ala-kaupungin kodittomat kerätään säilöön kesäkuukausien ajaksi. Joskus mietin, että arizonalaiset ovat tiennäyttäjiä. Jonain päivänä he jakavat muille kokemuksiaan siitä, miten elää erämaassa, jos ilmaston lämpeneminen jatkuu ja maa autioituu  muuallakin kuin vain Arizonassa.

Myönnän. Kuumuus on kiusa, tietysti on, mutta emme sen vuoksi ole hengenvaarassa tai menettämässä kotia, niin kuin Houstonin alueella.

Amerikkalaiset ovat panneet töpinäksi. Ruokaostoksia maksaessa olen antanut dollarin siellä viisidollaria täällä, kun korttikone on sitä pyytänyt ostosten maksun yhteydessä. On helppoa painaa OK-nappia maksulaitteessa sen kysyessä  haluanko antaa rahaa Houstonille? Totta kai haluan!

Näistä pennosista kasvaa aikamoinen rahakasa, jos jokainen amerikkalainen antaa edes yhden centin houstonilaisten auttamiseksi menevään työhön ja avustustarvikkeisiin.

Tänään pohdimme tutun kaupankassan kanssa sitä, miten Houstoniin voisi lähettää  esimerkiksi peittoja, huopia ja tyynyjä.  Onnistuisiko sen Punaisen Ristin kautta? Vai Pelastusarmeijan? Hän taas halusi auttaa lemmikkejä  lähettämällä eläinruokaa ja -tarvikkeita lemmikkien omistajille.

”Mitenhän se onnistuisi?”hän kysyi vetäessään ostoksiani yksi kerrallaan kassan hihnalla.

”Jos saat selville jotain, niin kerrotko minulle?” hän jatkoi hiljaisella äänellä ojentaessaan maksukuitin kassakoneen yli.

Nyökkäsin.

 

Autotallissa minua odotti urakka. Säilytyslaatikosta löytyi ainakin kolme puhdasta, vähän käytettyä päiväpeittoa, tyynyjä ja muutama käyttämätön lakanasetti. Tytöiltä on jäänyt paljon ylimääräisiä, hyväkuntoisia vaatteita. Nekin voisi panna pakettiin.

Ja panenkin. Ja osoitteeksi vain Houston.

Selvää on, että luonnonkatastrofit tulevat lisääntymään tulevina vuosina. Sitä ihmettelen, etteivät amerikkalaiset tuntuneet oppineen katastrofaalisesta Katrina-myrskystä paljoakaan. Sen riehuessa saman Meksikolahden rannalla New Orleansissa päivälleen kaksitoista vuotta sitten, ainakin 1500 ihmistä heitti henkensä ja aineelliset tuhot olivat noin 80 miljardia euroa.

Ja kohta Harvey-myrskykin on vanha uutinen ja menneen talven lumia, kunnes tulee uusi luonnonkatastrofi, jonka aiheuttamia vaurioita ja menetyksiä on vaikea ennakoida. Mutta yksi asia on varma, luonnonkatastrofit tulevat lisääntymään, koska merenpinnat ovat lämmenneet. Meksikonlahden vesi on lämmennyt noin yhden celsius-asteen. Myrsky saa sitä enemmän voimaa, mitä lämpimämpi vesi sen alla on.

 

 

 

Elämää Amerikassa

Koti-ikävän Suomi-turnee

On aika tallentaa kesämuistot. Kohtahan se on ohi, kesä, ja jäljelle jää vain haikeat muistot. Kesä on synonyymi Suomelle, mutta tänä kesänä emme päässeet kotimaahani. Siitä seurasi vieroitusoireita. Niitä lääkitsemään tarvitsin sijaistoimintoja, jotka korvaisivat Suomen. Ja parantaisivat ikävän. Taisin sittenkin olla aika onnekas tänä kesänä. Muutama päivä sitten tein ostosreissun Ikeaan hyvän ystäväni Ninan…

18.8.2017
Elämää Amerikassa

Yhden naisen roadtrippi

Se lupaa vapautta.  Sitähän hän lähtee hakemaan. Nainen tietää, että Amerikan lännessä on tilaa ja avaruutta, sillä hän asuu jo täällä. Hän tietää myös, että täällä näkee kauas ja että suomalaisena hän pitää siitä. Siksipä nainen hyppää eräänä perjantaiaamuna autonsa rattiin ja lähtee yksin roadtripille. Edellisenä…

11.8.2017
Elämää Amerikassa

Ikävä naapuri

Hän asuu kadun toisella puolella. Lähes joka aamu, kun noudan sanomalehden talomme edestä, näen aidan takaa vilauksen hänestä. Kuuluu yksitoikkoinen veden suhina hiljaisessa aamussa, kun hän kastelee vesiletkulla  takapihaansa. Joskus kuulen hänen komentelevan äkäisenä kahta koiraansa. Vilahdan nopeasti sanomalehti kainalossa autotallin kautta sisälle ja huokaisen helpotuksesta, kun autotallinovi naksahtaa…

3.8.2017