Yhteishyvä
Monthly Archives

tammikuu 2017

Elämää Amerikassa

Erään aikakauden kuolema

30.1.2017

Näky on kuin Woody Allenin-elokuvasta: ikoninen kaareva silta, sen takaa nouseva puolikuu ja pikku hiljaa taakse jäävät Manhattanin valot, jotka eivät koskaan sammu.

Etupenkillä erotan kahden iäkkään suomalaissiirtolaisen, ravintoloitsija Tyyni Kalervon ja kirvesmies Reinon hassun suomen ja englannin sekamelskan eli fingliskan. Tyyni on äänessä koko ajan. Reino on hiljaa ja kuuntelee.  Tyyni ohjaa tottuneesti leveää amerikanrautaansa kohti Brooklynin Finntownia. Hän ajaa sillan yli usein, sillä hän omistaa Manhattanin läntisellä 86.-kadulla Little Finland-baarin ja New Yorkin Uutiset- suomalaissiirtolaislehden, jonka toimitus on Finntownissa. Minulle on kerrottu, että New Yorkin Uutisten tarina alkaa olla lopussa ja paikalla on amerikansuomalainen bisnesmies, joka ehdottaa kaikkien siirtolaislehtien yhdistämistä yhdeksi julkaisuksi niiden pelastamiseksi.

New Yorkin Uutisten pienessä takahuoneessa on ankea tunnelma. Tuore kahvi tuoksuu, joku on tuonut pöytään ”Floridan pullaa.” Kun keskustelu lehden lopettamisesta alkaa, ajattelen niitä kaikkia suomalaisiirtolaisia, joita vuonna 1906 perustettu lehti on palvellut. Esimerkiksi Anjaa, joka kuvaa elämäänsä New Yorkissa lehden perustamisen aikoihin näin: ”Isäntäväkeä minulla oli kaksi, John D. Jr. ja Mrs. Rockefeller. Meitä oli kaikkiaan viisitoista piikaa. Mister ja Misis kuluttivat aikaansa kulkemalla huoneesta toiseen, joita oli kaikkiaan 36. Jossakin huoneessa rouva soitti pianoa ja herra kuunteli.” Kokouksen kuluessa huomaan hyllyllä vuonna 1919 ilmestyneen lehden numeron ja alan selailla sitä. Siinä poikamiehet toivottivat naimattomille suomalaisnaisille hyvää uutta vuotta. Eräs heistä on Kalle Lepikko, joka kuvaa itseään ”puhujaksi.” Kusti Mantereen mieliharrastus on syöminen, ja Nikolai Kangas kertoo olevansa ”lämmin verinen nuorukainen, jolla on aina hiki päässä.” Mietin, vastasiko kukaan miesten innokkaisiin ilmoituksiin, ja jos vastasi ja tarina eteni onnellisesti, missä ovat heidän jälkeläisensä?

Sillä juuri tästähän lehden kuolemassakin on kysymys. Ennen niin virkeä 15 000 suomalaissiirtolaisen asuttama Finntown oli seitsemänkymmentäluvun alkuun mennessä kutistunut alle puoleentoista tuhanteen. Suomalaiset  muuttivat uusille paikkakunnille, Finntown oli siirtolaiselämän alkuaskelien turvasatama, josta kasvettiin ulos perheiden perustamisen ja elämässä menestymisen myötä. Nyt, vieraillessani siellä 1991, suomalaissiirtolaisia oli jäljellä kourallinen, ehkä muutama sata. Sen aikainen päätoimittaja jakoi lehden joka tiistaiaamu jalkaisin lehden lukijoille, joista useimmat olivat syntyneet samaan aikaan kuin lehti.

 

Kokouksen jälkeen Tyyni esitteli minulle Finntownia. New Yorkin Uutisten seinänaapurina oli puertoricolaisyritys Nanos Sportswear. Alempana 45. kadun ja 9. avenuen kulmauksessa pääsin jälleen suomalaistunnelmaan. Edessäni oli suomalaisten rakentama nelikerroksinen tiilikerrostalo, jonka rapun oven yläpuolella luki Alku Toinen. Minulle kerrottiin, että suomalaiset rakensivat vuodesta 1916 lähtien 40 osuustoiminta-asuintaloa ja nimesivät ne  Hikipisaraksi, Kiusalaksi, Moskovaksi, Alku 1:ksi ja Alku Toiseksi. Enää niistä ei ollut jäljellä kuin Alku 1 ja Alku Toinen, muistaakseni.

En tiedä, mistä Finntownin tarina tuli mieleeni juuri nyt. Siitäkö, että jokainen maahanmuuttajapolvi tuo tähän maahan jotain arvokasta ja vie maan kehitystä eteenpäin? Amerikka on rakennettu siirtolaisten varaan aina sen hamaasta historiasta alkaen.

Ja jotta Alku 1- ja Alku Toisen-tarina ei pääsisi kokonaan häviämään, suomalainen dokumenttiohjaaja Janna Kyllästinen tekee elokuvaa asuinrakennuksista. Mullistavaa taloissa oli se, että ne olivat mantereen ensimmäiset osuustoiminta-talot, joissa asukkaat ottivat vastuun kaikesta talojen rakentamisesta ja ylläpidosta alkaen. Sitä suomalaisten yhteistä ponnistuksen ja hien määrää ei ole vaikea kuvitella tänäkään päivänä.

New Yorkin Uutisille kävi huonommin. Se lopetti ilmestymisen vuonna 1996 , sulautui Amerikan Uutisiin, eikä New Yorkin Uutisia enää ole. Mutta menneiden siirtolaispolvien henki elää, vaikkapa näissä lehden viimeisessä numerossa julkaistuissa  pakinoitsija Mrs. Lupsakan sanoissa: ”Stooriin mennessä miittasin frendini ja hän tuumiskeli, että kyllä heidän fämilissä eletään naudeis diffirent elämä, kun husbanti ei enää puske töitä.”

Lupsakan perhekin muutti pois Finntownista.

 

Elämää Amerikassa

Pieni nainen isoilla barrikaadeilla

Olisinpa enemmän ystäväni Janen kaltainen pieni tehopakkaus, joka taistelee muiden puolesta yhteiskunnan  epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyksiä vastaan. Tapasin hänet syksyllä vaalitoimistossa, jossa hän purki puuhakkaana pahvilaatikosta punaisia Moms Demand Action-t-paitoja. Tottelevasti panin paidan päälle, vaikka olinkin paikalla toimittajana – ikuisena ulkopuolisena ja muiden tarkkailijana – ja lähdin vastahakoisesti koputtelemaan Meksikosta kotoisin olevien…

21.1.2017
Elämää Amerikassa

Milloin siihen tottuu?

On asioita, joita en ymmärrä asuttuani tässä maassa pian kahdeksantoista vuotta. Kyllä. Arvasitte ihan oikein. Trump. Hänestä todellakin tulee uusi presidentti ja yksi maailman vaikutusvaltaisimmista johtajista tammikuun 20. päivänä. Pelottaa.  Arvelluttaa. Heilahtaako maapallo akseliltaan? En ymmärrä hyviä ystäviäni, naapureitani, läheisiä sukulaisia, jotka äänestivät häntä. Kun…

13.1.2017
Elämää Amerikassa

Pelkoa päin – näin tytär voitti lentopelon

Uudenvuodenjuhlissa juttelen naapurin kanssa lentopelosta. Nainen myöntää pelkäävänsä joka kerta astuessaan koneeseen; joutuuhan hän lentämään työn vuoksi useita kertoja kuukaudessa eri kaupunkeihin Yhdysvalloissa. Hänen perheellään on myös loma-osake Meksikon Cancunissa. Kun tapasimme, he olivat vast ikään saapuneet sieltä, eikä sinne ole Phoenixista matkaa ilmateitse kuin vajaa kolmisen tuntia. ”Ja…

4.1.2017