Yhteishyvä
Monthly Archives

lokakuu 2016

Elämää Amerikassa

Koira tuli taloon – voiko se vielä yhdistää meidät?

25.10.2016

Ah – on niin rauhallista. Uskaltaako tässä edes hengittää? Toisin oli aamulla. Autotalliin mennessä jätin sen keittiöön sille varattuun aitaukseen, jottei vahinkoja pääse sattumaan. Se tunnisti heti keittiöstä pois päin kulkevat askeleeni ja alkoi parkua perääni.

Lysähdin penkkiin ja panin tanssimusiikkia soittavan radiokanavan päälle. Itkunsekainen vaativa ulina kuului vielä autoonkin. Peruuttaessani ulos autotallista en huomannut kadulla olevaa kierrätysastiaa. Törmäsin sen kumoon sillä seurauksella että sen kansi aukesi ja sen sisältö levisi pitkin katua.

Oliko minut kiskaistu takaisin vauvavuosiin, niihin usein horroksissa vietettyihin päiviin, jolloin värit eivät erottuneet selvästi eikä ajatus kulkenut etanan vauhtia nopeampaa?

Kyllä – kyllä – olihan meitä varoitettu sanomalla että koiranpennussa on aluksi aivan yhtä paljon työtä kuin ihmislapsessa. Kuka tämä pienokainen oikein on, ihmettelimme kuin vastasyntynyttä ihmislasta käydessämme katsomassa sitä ensimmäistä kertaa. Ja monia käytännön kysymyksiä tuli eteen.  Kuka kantaa sen hoitamisesta päävastuun? Kuka opettaa sen pissaamaan ulos? Entä vahtii, ettei se pure uutta kokolattiamattoa pilalle tai jyrsi tuolinjalkoja viiruille?

img_2274Sen nimi on Hazel. Se on yksitoistaviikkoa vanha beagle pentu, joka syntyi arizonalaisella Dunlapin maatilalla elokuun alussa. Sinä lauantai päivänä, kun kävimme hakemassa  Hazelin kotiin koira-aitauksien lähellä käyskenteli kaksi komeaa oria. Kantautuiko sen korviin hevosen hirnunta, kun se avasi silmänsä ensi kertaa emonsa tyvessä? Vai kuuliko se talon vieressä olevasta aitauksesta  kanojen kaakatuksen, joka oli kuin musiikkia sen korville sen piehtaroidessa kahden siskonsa kanssa emon valvovan silmien alla? Oliko sillä niin ikävä tänne maatilan syliin, että sen piti valittaa meidän luonamme ensimmäisen viikon ajan?

Hazel on alkanut valloittaa minunkin sydämeni, mutta siihen on mennyt enemmän aikaa kuin muilla perheenjäsenillä. Johtuuko se siitä, etten ole kauhean eläinrakas, koska  en kasvanut koirien kanssa? Voihan olla, että tässä iässä olen liian vanha muuttamaan arkisia tapojani, jotka saavat päiväni rullaamaan totuttuja polkuja, jotta kaikki asiat saadaan hoidetuksi. Vieläkin ärsyttää, että keittiöön menessä minun pitää loikata verkkoaidan yli. Tai että aamulla pitää ensimmäisenä poimia kakkaa jääkaapin edestä.

Missä sen talutushihna on? Kato, se puri tyynynkulman rikki niin, että täytteet pursuvat ulos.

Vauva on tullut taloon, siitä ei ole epäilystäkään. Silti on kulunut jo öitä, jolloin se ei ole herättänyt kertaakaan. Niinä aamuina napsautan kahvinkeittimen päälle pidellen Hazelia sylissä. Kyllä – täytyy myöntää, että se on aika söpö. Pian siitä kasvaakin mahtava lenkkikaveri.

Vai mitä tuumit, Hazel?

Elämää Amerikassa

Miten minusta tuli Amerikan kansalainen?

H-hetki lähestyy kovaa vauhtia. Minäkin saan äänestää, koska olen maan kansalainen. Äänestysoikeus on yksi syy siihen, että päätin ottaa Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 2008. Toinen ja ehkä vielä painavampi syy oli se, että suomalaiset kansanedustajat olivat vuotta aeimmin hyväksyneet lain kaksoiskansalaisuudesta. Kiitos suomalaiset kansanedustajat. Te tiedätte, keitä te…

21.10.2016
Elämää Amerikassa

Kantabaarin poliitikko

Oletin aluksi, etten pitäisi Mikestä. Mies omistaa paikallisen meksikolaisravintolan, joka menestyy valtavan hyvin. Se on monena iltana täynnä hyvin toimeentulevia scottsdalelaisia perheitä ja pariskuntia. Perheissä on eri-ikäisiä lapsia. Heidät on useinmiten raahattu ulos syömään perjantai-iltaisin, koska äiti haluaa pitää vapaa illan. Baaritiskillä istuvat pariskunnat ovat nuorekkaita eläkeläisiä,…

13.10.2016
Elämää Amerikassa

Kurpitsaa siellä, kurpitsaa täällä

Helpostihan paikan voisi ohittaa. Tällä kohtaa kulkee nelikaistainen Scottsdale Road, joka halkoo kaupunkia itä-länsisuunnassa. Sitten maisemassa alkaa näkyä jotain oranssia. Se muuttuu isoksi mainostauluksi, jossa lukee Pumpkin Patch. Kaarran auton hiekkaiselle tielle pois päätieltä niin että maa pöllyää ja tiedän, että olen saapunut perille. Heinäpaalit…

7.10.2016