Yhteishyvä
Monthly Archives

toukokuu 2016

Elämää Amerikassa

Minne katosi armas aika?

26.5.2016

Kun Saran valmistujaisjuhlia vietettiin tasan vuosi sitten, en joutunut pohtimaan ainoastaan sitä, millaisen kakun leivon tai montako ihmistä on tulossa tai onko mummin hopeinen kakkulapio varmasti kiillotettu. Piti myös miettiä noudatanko juhlien järjestämisessä uuden kotimaan tapoja ja perinteitä vai liitänkö juhlaan itselle merkityksellisiä ja rakkaita suomalaisia perinteitä.

Jälleen kerran olin peruskysymysten äärellä. Tässäkin, niin kuin monessa muussakin asiassa, oli kyse identiteetistä ja siitä, miten sen antaa ilmetä juhlinnan kuluessa.

Siirtolainen ei pääse kevään juhlien järjestelyissäkään sieltä, missä aita on matalin, ajattelin, kun huomasin, että minun piti ottaa huomioon myös Saran mielipide. Hän on kasvanut nuoreksi naiseksi uudessa kotimaassa. Hänelle suomalaiset ylioppilasjuhlat ovat aivan yhtä eksoottiset kuin minulle amerikkalaiset juhlat.

Eli mitä tehdä? Miten pääsimme kompromissiin?

Saran lukiosta valmistui lähes 600 oppilasta. Oppilaiden lisäksi paikalla olisi sukulaisia ainakin kaksinkertainen määrä. Minne panna isoäiti istumaan? Entä minne parkkeerata autot? Vanhemmat kutsuttiin koululle jo kuukausi ennen h-hetkeä. Istuimme kaksi tuntia kuuntelemassa erästä opettajaa, jonka vastuulla juhlan sujuminen oli ja joka lupasi, että ”oppilasmäärästä huolimatta päättäjäisjuhla on ohi kahdessa tunnissa.”

”And it is going to be fun!” hän vakuutti mikrofooniin satapäiselle yleisölle, joka taputti innokkaasti käsiään.

Isoäiti saisi aitiopaikan aivan lavan viereltä, meille luvattiin. Juhla nimittäin pidettiin lukiorakennuksen takana olevalla ISOLLA  jalkapallokentällä, jonka keskelle oli rakennettu tilapäinen lava. Lämpötila kohosi illan aikana lähelle 40 plusastetta, kun katselimme nurmikentältä lavalle kipuavien nuorten virtaa heidän vastaanottessaan päästötodistukset.

Juhla oli meluisa. Sara vilahti lavalla niin nopeasti, että tuskin ehdin nähdä häntä. Juhlan lopuksi kesti aikansa, ennen kuin löysimme hänet satojen samaan kaapuun ja hattuun pukeutuneen nuoren joukosta.

Kevään aikana minulle oli myös selvinnyt, ettei amerikkalaiskodeissa järjestettävillä valmistujaisjuhlilla ole yhtenäistä kaavaa. Juhlat saa pitää milloin haluaa. Tai olla pitämättä.

Ruokakaupoissa ajankohtaan valmistaudutaan hyvissä ajoin. Tänäkin keväänä kukkaosastolla silmiin osuu värikkäitä ilmapalloja, joissa onnitellaan vastavalmistuneita. Leipätiskillä käy jatkuva kuhina. Äidit jonottavat tilaamassa sitä uusinta uutta täytekakkua nimeltään Photo Cake, johon voi painattaa opiskelunsa päättäneen nuoren kasvokuvan.

Entä miten meillä? Niin kuin arvaatte, juhla oli sekoitus vanhaa ja uutta. Kakku oli kaupasta tilattu ja se syötiin valmiiksi painetuilta juhlapaperilautasilta. Ilmapallojakin oli olohuoneessa ja banneri kotioven yläpuolella, jossa onniteltiin vastavalmistunutta amerikkalaiseen tapaan.

Tarjosin vieraille myös tekemiäni lihapullia coctailtikuissa, ja Michiganissa asuvalta Leilalta tilattua ruisleipää. Leipien päällä oli tietysti lohta ja tilliä.

Oli puheita, ja samppanjalasien kilistelyä.

Illan kohokohta oli mielestäni se, kun suomalaisystävistä koottu pienoiskuoro lauloi Saralle Suvivirren ja Kalliolle, kukkulalle-laulun. Jaoimme läsnäolijoille laulujen sanat, jotta hekin voisivat yhtyä lauluun.

Sydämeni sykähti laulaessa ja tunnelma nousi kattoon. Entä mitä ajattelivat amerikkalaisvieraat? Sitä en tietenkään tiedä, mutta huomasin monien tapailevan laulujen sanoja ja taputtavan innokkaasti kun laulut oli laulettu.

 

 

 

Elämää Amerikassa

Poikani Max

Minulla ei ole omaa poikaa, mutta minulla on Max. Tapaamme kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja torstaisin. Max asuu toisessa kaupunginosassa, siinä valkoiseksi rapatussa talossa vilkkaan kadun varrella, missä kasvaa isoja eucalyptyspuita. Kun avaan talon edessä olevan mustan rautaportin, autojen hurina jää taa ja vastassani on hiljaisuus. …

18.5.2016
Elämää Amerikassa

On onnea olla suomalainen nainen

”Mehän ollaan noitia, me suomalaisnaiset!” lausahti edessäni istuva New Yorkissa vaikuttava suomalainen bisnesnainen pilvenpiirtäjätoimistossaan. Hän oli menestyksen perikuva. Oli huolellisesti hoidetut kynnet, hiukset upeina kampaajan jäljiltä, ja päällään hänellä oli moitteeton bisnesnaisen asu. Sanat vain eivät sopineet tähän kuvaan, vaikka tiesin heti, mitä hän tarkoitti. En edes muista mistä puhuimme, ehkä…

13.5.2016
Elämää Amerikassa

Äitienpäiväkin on Amerikan tuliainen

Anna Jarvis kääntyisi haudassaan jos hän eläisi tänä päivänä. Kysytte ehkä nyt, että kuka ihmeen Anna Jarvis? Jarvis on ajankohtainen erityisesti tänä sunnuntaina, sillä häntä pidetään  äitienpäivätradition luojana. Jarvis eli viime vuosisadan alussa Länsi-Virginiassa sydämessään huoli omasta äidistään, joka oli hiljaittain kuollut, mutta joka ei tyttären mielestä elämänsä…

5.5.2016