Yhteishyvä
Monthly Archives

huhtikuu 2016

Elämää Amerikassa

Taas on tie auki – levoton kansa muuttaa jälleen

28.4.2016

”Jaahas”, tokaisin miehelleni eräänä aamuna, ”taas eletään sitä aikaa.”

”Mitä aikaa?” mies ihmetteli.

”Talojen myyntikylttejä ilmestyy teidenvarsille.”

”Ai, sitä aikaa. No, keväällä amerikkalaiset muuttavat mielellään.”

Mieheni on siinä mielessä periamerikkalainen, että hänkin suunnittelee talomme myyntiä  ja muuttoa Kaliforniaan tai New Yorkiin ainakin kerran vuodessa. Ellei peräti useammin. Minua tämä keskustelu hiertää.

”Amerikkalaiset ovat levottomia. Ja juurettomia,” hän selittää.

”Eivät kaikki, varmaankaan?” sanon.  ”Ja mistä se oikein johtuu, amerikkalainen levottomuus ja juurettomuus?”

IMG_0140

 

Johtuuko se siitä, että Amerikka on valtava maa yli 300 miljoonine asukkaineen? Aikaero länsi- ja itärannikon välillä on kolme tuntia. Lentomatka mantereen laidalta toiselle kestää reilut viisi tuntia. Se, joka kasvaa tällaisessa maassa, elää jo pienestä pitäen sellaisessa ilmapiirissä, että jossakin muualla saattaa olla paremmin, että jossain muualla saattaa olla parempi mahdollisuus elämään. Se voi olla vehreämpi laidun,  miellyttävämpi ilmasto, uusi työpaikka, puoliso tai talo. Tapasin hiljattain collegesta valmistuneen nuorenparin. Heidän suurin päävaivansa oli se, etteivät he osanneet päättää, muuttaako Los Angelesiin vai New Yorkiin. Kumpikin metropolis tarjosi heille tasavertaisen hyvät työpaikat ja asunnon. Kumpikin kaupunki houkutteli!

”Jos teillä pitää olla ongelma, niin tämä on varmasti parhaimmasta päästä”, sanoin heille kaiken elämänkokemuksen tuomalla viisaudella.

Nuori nainen ei ollut samaa mieltä kanssani. Hän oli viettänyt unettomia öitä, koska ei osannut päättää, minne muuttaa.

Voihan olla, että amerikkalainen levottomuus kumpuaa osaltaan tästä. Tarjolla on liikaa hyviä vaihtoehtoja. Ja siksi on niin vaikeaa tehdä päätöstä.

James M. Resperin kirjan ”Restless Nation: Starting over in America” mukaan amerikkalaiset olivat ”tien päällä” ennen kuin teitä oli edes olemassa. 1600-luvulla ensimmäiset siirtolaiset muuttivat jo viiden vuoden sisällä, vaikka olivat vasta matkanneet henkensä kaupalla Euroopasta Uudelle Mantereelle. Kun ensimmäiset rautatiet rakennettiin 1800-luvulla, niitä ei rakennettu yhdistämään pikku paikkakuntia niin kuin Euroopassa, vaan ne veivät tuntemattomille ja asumattomille alueille mantereen luonnonrikkauksien pariin kuten kultakaivoksille tai valtameren ääreen.

Modernina aikana, viime vuosisadan alusta lähtien tätä vapauden kaipuuta ja mielentilaa on tyydyttänyt auto. Ei ole sattumaa, että vaikka auto keksittiin Saksassa, amerikkalaiset omivat auton ja kaikkea mitä se edustaa itselleen heti. Autosta tuli amerikkalaisten niin suuresti arvostaman henkilökohtaisen vapauden ja liikkumisen sekä uusien mahdollisuuksien symboli.

1920-luvulta lähtien amerikkalaisia on kehotettu muuttamaan likaisista ja pölyisistä suurkaupungeista vasta rakennettuihin lähiöihin. Perheenisä saattoi ajaa joka ilta takaisin vehreään lähiöön perheen pariin. Lomamatkat tehtiin autoilla omalla mantereella: oli syntynyt koko mantereen kattavat kansallispuistot. Kymmeniä tuhansia motelleja ja ravintoloita rakennettiin teiden varsille palvelemaan matkailevia perheitä.

Tie oli aina auki, ja sen varrella paljon uusia mahdollisuuksia tehdä ja kokea asioita.

Uskon, että tämä mielentila, että aina jossakin on uusi mahdollisuus tai paikka aloittaa elämä alusta, vaikuttaa edelleen amerikkalaisten mielissä.

Ja ketkä toteuttavat tätä ajatustapaa tänä päivänä näkyvämmin kuin maahan aina vaan virtaavat  uudet siirtolaispolvet.

 

Elämää Amerikassa

Marimekkoa ja Finlandia-juustoa – Suomelle viimein kunnon brändi?

Elämme aivan poikkeuksellisia aikoja. Aiemmin en ole törmännyt kaupoissa suomalaisiin tuotteisiin yhtä usein kuin tänä keväänä. Enkä nyt tarkoita pieniä erikoiskauppoja, putiikkeja tai ylellisyysliikkeitä amerikkalaisissa suurkaupungeissa. Tiedostavat, suomalaisen designin ystävät ovat osanneet hakea Fiskarsin saksensa, Suunnon kellonsa ja Marimekon meikkipussinsa oikeista paikoista jo vuosikymmenien ajan. Puhun suomalaisten tuotteiden massatuotannosta, sellaisesta, joka tavoittaa ihan…

22.4.2016
Elämää Amerikassa

Tanssi tuli takaisin

Minä olen tanssiuskovainen. Herätyksen sain Kipa-tädiltä -60-luvulla, kun hän tupeerasi tukkaa lauantaisaunan jälkeen tuvan peilin edessä ja valmistautui lavatansseihin.  Täti opetti siskontytölleen eteläkarjalaisen Iitiän lavan parketilla valssin-, humpan- ja jenkanaskeleet. Se oli menoa se. Kävin balettitunneilla. Opettaja oli ankara ylipainoinen venäläisnainen, joka koputti tahtia puukepillä. Olin kamalan ujo. Tonttubaletin…

13.4.2016
Elämää Amerikassa

Puutarhuri veden armoilla

Mitä tekee puutarhuri huhtikuussa?  Hän hikoilee kumisaappaat jalassa plus 32 asteen lämmössä kun hän tarkistaa, että kastelulaitteet toimivat. Hän repii itsepäisiä rikkaruohoja sepelipihalta ja maalaa sitruunapuun alarungon valkeaksi. Leikkaa ja katkoo oksia kukkapuskista. Seisoo hikisenä puutarhan keskellä ja kiittää luojaa, ettei törmännyt kalkkarokäärmeeseen. Tai  skorpiooniin. Tai puumaan. Tai kojoottiin. Ainakaan tällä kertaa. Ei ihme, ettei…

6.4.2016