Yhteishyvä
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Elämää Amerikassa

Kaveria ei jätetä-mentaliteetti on syvällä

31.3.2016

Joka aamu noin 64 miljoonaa amerikkalaista herää ja miettii, mitä voisi tehdä jonkun muun hyväksi. Kantapään kautta olen oppinut, että yhteisvastuu kuuluu amerikkalaisen luonteeseen ja että se ilmenee monin tavoin ihmisten teoissa.

Kun Sara pyrki yliopistoon, hänen opinto-ohjaajansa kehotti laittamaan kaikki vapaaehtoisharrastukset kirjalliseen hakemukseen. ”Miksi?” ihmettelin kotona. Käytyäni sähköposti kirjeenvaihtoa opinto-ohjaajan kanssa, sain vastauksen. ”Kun yliopistoon hakee todistusten perusteella kaksi yhtä hyvä kandidaattia, opiskelupaikan saattaa saada se, joka on ollut auttamassa muita.”

Kun kävin ison sairaalan potilastiskillä ilmottautumassa röntgeniin, minut opasti oikeaan paikkaan iäkäs leidi, jonka rintapielen nimitarra kertoi hänen olevan vapaaehtoistyöntekijän. Kun tyttäret olivat pieniä, minua ihan pyörrytti se vapaaehtoistyön määrä, jota meiltä vanhemmilta odotettiin. Suomalaisen yhteiskunnan kasvattina takaraivossani jyskytti, ettei voi olla oikein, ettei koulussa ole tarpeeksi nenäliinoja, käsipyyhkeitä tai askarteluvälineitä tai että opettaja tarvitsee apua joka viikko erilaisissa opetustilanteissa.

Minäkin annoin koululle aikaani ainakin kolme tuntia viikkossa. Kannoin kouluun käsipyyhkeitä ja askarteluvälineitä. Ajoin lapsia luokkaretkille. Oli äitejä ja isiä, jotka piipahtivat työpaikan ruokatunnilla auttamassa opettajaa tai tuomassa välipalaa oppilaille. Oli ihan itsestäänselvää, että he lohkaisevat työpäivästä palasen koulua varten.

Alkuvuodesta ihmisten auttamishalu tuli todella lähelle. Katrinan parhaan ystävän Kendallin yliopistossa opiskeleva isoveli sairastui leukemiaan. Hämmästelin, millä nopeudella ystävät ja naapurit panivat auttamisringin pystyyn. Ei mennyt kuin kaksi päivää sairausdiagnoosista, kun netissä oli jo ruokarinki. Sen mukaan veimme vuoroiltoina perheelle iltaruuan. Joku maksoi siivojanpalvelut, joku kävelytti perheen kahta koiraa, kun perhe koetti selvitä sokkiuutisesta. Perhettä ei jätetty yksin. Päinvastoin. Amerikkalainen ajattelee, että on hänen velvollisuutensa auttaa, kun joku joutuu hätään.

Apua ei myöskään häpeillä pyytää ihan tuntemattomiltakin. Ajoittain törmään facebookissa ystävän postaukseen, jossa pyydetään rahallista tai muuta apua jonkun, minulle täysin tuntemattoman ihmisen hätään.

Amerikkalaisten yhteisvastuun tunteeseen täytyy olla jokin selitys. Se löytyy maan asutushistorista. Kun eurooppalaissiirtolaiset saapuivat, mantereella ei ollut minkäänlaisia sosiaalisia rakenteita, joihin tukeutua. Ei ollut kirkkoa, ei kylää, ei mitään. Heillä oli vain toisensa. Talkoilla raivattiin maa, pystytettiin rakennukset ja hoidettiin sairaudet. Tästä syntyi amerikkalaisten yhteisöllinen pioneerihenki, jossa kaveria ei jätetty ja joka elää vieläkin amerikkalaisten keskuudessa.

 

 

Elämää Amerikassa

Joskus sitä herää omasta pumpulista todellisuuteen

Mies lähestyy, kun seison tankkaamassa bensaa McDowell Roadin varrella. Hänellä on takkuinen, hartioille roikkuva tukka. Löysä t-paita peittää langanlaihaa vartaloa. Tiedän, mitä hän haluaa. Kyyristyn etupenkille ja otan kukkaron esille. Mies on jo vierellä, kun ojennan hänelle setelin. Mies katsoo seteliin, ja kiittää. Kun istun takaisin autoon ja starttaan,…

22.3.2016
Elämää Amerikassa

Amerikansuomalaiset jäljittävät mämmiä, amerikkalaiset suklaamunia

Mämmi on outoa ruokaa. Sitä pidetään yhtä eksoottisena kuin saunan jälkeen lumessa pyörimistä. Meitä naurattaa, kun ulkomaalainen sylkee sen suustaan niin kuin salmiakinkin. Tai kieltäytyy lumesta. Millainen kansa kiduttaa itseään tällaisilla tavoilla? Joku vieras, pohjoinen kansa. Niin sen täytyy olla. Usein amerikkalaisen ilmeestä näkee, että heillä on jonkinlainen…

17.3.2016
Elämää Amerikassa

Nuorta rakkautta ilmassa

Tyttäreni Katrina on neljätoistavuotias. Hänellä on poikakavereita, mutta ei sellaista poikakaveria. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. Katrina käy lukiota, jossa on 2300 oppilasta, tyttöjä ja poikia. Seuraan heidän keskinäisiä kuhinoitaan koulupäivän jälkeen lukion rappusilla. On tyttöryhmiä ja on poikaryhmiä. Sitten on ryhmiä, jossa on jokin peli menossa. Sen…

9.3.2016
Elämää Amerikassa

Joko se kevät on täällä?

Eilen illalla ajaessani kotiin tanssitunnilta tajusin että jokin on muuttunut. Se tulvi sisään auton avonaisesta ikkunasta ja hulmutti hiuksia, kunnes ymmärsin: kevät. Tuntemattoman kukan parfyymi väreili ilmassa, sydän pompotti mukavasti rinnan alla ja laskeva iltaurinko värjäsi kukkuloiden takana olevan iltataivaan veriappelsiinin punaiseksi. Se tunne, kun kevät virtaa suoniin ensimmäistä kertaa päivien pidentyessä…

2.3.2016