Yhteishyvä
Monthly Archives

helmikuu 2016

Elämää Amerikassa

Sunnuntai shoppailijan arkea – paistinpannu unohtui

24.2.2016

Sovituskopin lattialla pyörii pölypalloja. Äh, ja kengätkin pitää ottaa jaloista, jos haluan vetäistä nämä esipestyt ja valmiiksi ratkotut farkut jalkaani. Seison yhdellä jalalla toisen nilkkurin päällä ja vedän nuorisofarkkuja jalkaan. Katson farkkuvalmistajan hintalappua ja päässäni raksuttaa kuin olisin voittanut lotossa. Normaaliputiikissa housujen hinta on 88 dollaria, Rossissa vain 27. Astun kopista ulos ja pyörähdän käytävällä olevan ison peilin edessä.

FullSizeRender (48)

Viereisessä sovituskopissa pulppuaa espanjan kieli. Ovi avautuu ja kaksi lyhyttä tummatukkaista naista tulee sieltä ulos. Heillä tuntuu olevan hauskaa. Äh, en minä näitä farkkuja tarvitse. Mutta kun ne on niin edulliset, sanoo joku pään sisällä. Mitä muuta saan 27 dollarilla? Päivän ruuat?

Ainahan nämä voi palauttaa liikkeeseen, vastaan päänsisäiselle äänelle, joka jatkaa dialogia kanssani kävellessäni ulos sovitushuoneesta farkut käsivarrella. Ehkä ne jalassa näytän jopa muutaman vuoden nuoremmalta ajattelen huvittuneena. Kassalle päin tullessani pysähdyn tietysti kenkäosastolle. Mitä? Käteeni osuu Calvin Kleinin sandaalit vain 36:lla dollarilla! Ja naps, työntäessäni jalkaterän oikeaan nilkkuriin tiedän jo, että kengät tekevät teinifarkuista aikuisemman asustekokonaisuuden. Kengät ja farkut kädessä suuntaan kassalle. Minulla on kohottunut olo ja olen jo kokonaan unohtanut sen, miksi tulin kauppaan alunperin.

Tulin ostamaan uutta paistinpannua.

Jos ihmisen ostoskäyttäytymistä seuraileva tutkija olisi ollut kärpäsenä Ross Dress for Less-liikkeen katossa, olisin ollut hänen mallioppilaansa. Tutkimusten mukaan yli puolet ihmisistä muodostaa tunnesiteen tavaraan jo pelkästääm valitsemalla sen muiden tavaroiden joukosta. Jos sitä erehtyy pitämään hyppysissä vähän kauemmin, niin kuin minä farkkuja, syntyy omistamisentarve, joka johtaa myönteisen ostospäätöksen syntymiseen.

FullSizeRender (49)

Ja aivoissa alkaa tapahtua: mielihyvähormonia dopamiimia vapautuu, stressi ja ahdistus vähenevät. Tutkijoiden mukaan tässä tilassa tulin ostaneeksi myös ne nilkkurit, koska ensin olin antautunut farkuille. Kun olin päätynyt jo farkkuihin, kenkien suhteen päätöksen tekeminen oli helppoa. Automaattinen hermostoni oli valmiiksi kiihottuneessa tilassa.

Järjen ääntä on silloin vaikea kuulla, sanovat tutkijat.

Kotona tilanne usein muuttuu ja ostospäätöksiä seuraa katumus. Niin minullakin. Farkut eivät näytäkään niin hyvältä päällä kuin kaupassa. Ja vaikka olisi varaakin ostoksiin, voi ihmistä kotona vaivata syyllisyydentunne, katumus ja jopa häpeä, väittävät tutkijat. Moni ei pidä tuhlaamisesta.  Ja krapula saattaa vain pahentua, kun luottokorttilasku napsahtaa perään.

Puolustuksekseni sanon, että minua kiihottaa ostotilanteessa eniten Rossin hinnat. Jos jotakin tarvitsen, joka tutkijoiden mukaan on eri asia kuin haluaminen, menen aina ensimmäiseksi Rossiin. Tästä pikkutavaratalosta saa laatutavaraa kolmanneksella tai puolella hinnalla  siitä, mitä ne maksavat tavallisessa kaupassa tai tavaratalossa. Järjen ääneni kerta kaikkiaan katoaa, kun 70 dollarin kengät maksavatkin vain 36.

Palataan siihen, mistä kaikki alkoi eli Rossin sovituskoppiin. Kuluttamiseen perehtyneet psykologit kehottavat istahtamaan sovituskopin penkille ja miettimään, miksi tulin alunperin kauppaan. Tai painamaan jarrua hiirikädelle, jos se tylsyyden tai ajantappamisen vuoksi eksyy liian usein nettiin ostoksille. Minä olisin voinut kysyä viisaalta itseltäni, mitä farkut oikein edustavat? Nuorekkuutta? Entä se toinen pari kenkiä, jonka päädyin ostamaan ensimmäisen parin lisäksi? Haluaminen ja tarvitseminen ovat kaksi eri asiaa, sanoi jo äitinikin. Minua ajoi tällä kertaa halu, ei tarve, ja siksi se paistinpannu jäi ostamatta.

FullSizeRender (50)

 

Elämää Amerikassa

Millä kielellä uneksit?

”Viime yönä näin unta saksaksi”, sanoo 87-vuotias appeni, joka on omaperäinen sekoitus  saksalaisuutta ja amerikkalaisuutta. Hänessä yhdistyvät monet amerikkalaiset hyveet: yritteliäisyys, ura bisnesmaailmassa, periksiantamattomuus, kyky hymyillä valokuvissa yli kahdeksankymppisenä. Ja sitten eräänä aamuna hän ihmettelee minulle, suomalaiselle miniälleen, että on iän myötä alkanut uneksia entisellä äidinkielellään. Hän kertoo siitä erityisen innokkaasti…

17.2.2016
Elämää Amerikassa

Kukkopillejä, suomalaisia kirjoja ja hapankorppuja – suomalaisen ankkuripaikat

Avatessani tietokoneen huomasin, että oli laskiaistiistai. Siispä söin paikallisen laskiaislounaan. Yöpöydälläni on suomalaisten kirjojen pino. Näen ne ensimmäisenä avattuani silmät ja uudelleen päivän päätteeksi ennen kuin nukahdan. Päivästä ja illasta toiseen pinossa on Raymond Carver, jota olen ahminut  vuosien aikana useasti. On Bo Carpelania ja Heidi Kongästä. Olen ikionnellinen, että ostin…

10.2.2016
Elämää Amerikassa

Suomalaisäiti hukassa amerikkalaisessa high schoolissa

On arkinen maanantai-ilta Desert Mountain High Schoolin jumppasalissa. Lukion juniori  koripallojoukkueen pelaajien tossut vinkuvat jumppasalin kiiltävää lattiaa vasten. Pelaaja numero 24 pompottaa oranssia palloa pelaajalta toiselle kohti vastapuolen koria. Lattiaan painettu  iso suden profiili peittyy hetkeksi pelitossujen alle.  Korihan siitä syntyy ja tyttäreni Katrinan juniori tanssijoukkue  toistaa kuviotanssiliikkeitä pistesaaliin kunniaksi.…

4.2.2016