Yhteishyvä
    Elämää Amerikassa

    Koti-ikävän Suomi-turnee

    18.8.2017

    On aika tallentaa kesämuistot. Kohtahan se on ohi, kesä, ja jäljelle jää vain haikeat muistot.

    Kesä on synonyymi Suomelle, mutta tänä kesänä emme päässeet kotimaahani. Siitä seurasi vieroitusoireita.

    Niitä lääkitsemään tarvitsin sijaistoimintoja, jotka korvaisivat Suomen. Ja parantaisivat ikävän.

    Taisin sittenkin olla aika onnekas tänä kesänä.

    Muutama päivä sitten tein ostosreissun Ikeaan hyvän ystäväni Ninan kanssa. Se sai aivan valtavat merkityssuhteet. Jo korvapuustin tuoksu Ikean ala-aulassa nostatti vedet silmiin. Sitä ihanaa jonotusta lihapullatiskille, ihan kuin keskikoulun ruokalassa. Ja se tunne, kun saan istua Ikeassa ystävättären kanssa, joka on  kotoisin samasta Helsingin pahamaineisesta itäisestä lähiöstä kuin minä. Voiko tämän lähemmäksi juuriaan päästä ajattelin lihapullia mutustellessani.

    Matkustin yksin viikonlopuksi Los Angelesiin tapaamaan ystäviäni ja katsomaan suomalaista teatteria. Yövyin Los Angelesissa vuosikymmeniä asuneen Eeva Anttilan luona. Eevan kirjastohuoneessa on hänen isoisänsä, Suomalaisen Kirjallisuuden seuran Aarne Anttilan kirjoittama elämäkertateos Elias Lönnrotista. Eeva otti sen esiin kirjahyllystä kuin kalleimmankin aarteen. Olimme hetken suomen kielen syvillä syntysijoilla.

    Hyvän ystäväni ja entisen naapurini, jo edesmenneen arkkitehti Pirkko Partasen suunnittelema kotitalo Santa Monican Hollister Streetillä, vain kiven heiton päässä Santa Monica Beachiltä.

    Los Angelesissa kävelen joka kerta Santa Monican rannalle kahdesta syystä. Hollister Avenuella on edesmenneen hyvän ystäväni, arkkitehti Pirkko Partasen sunnittelema kotitalo. Kun kävelin sen ohitse, näin vieraan naisen ajavan autonsa sen autotalliin ja melkein pysähdyin juttelemaan hänen kanssaan. Halusin kertoa naiselle, että tunsin erittäin hyvin talon entiset asukkaat ja että tiesikö hän, että talon oli piirtänyt suomalainen naisarkkitehti?

    Minua alkoi kuitenkin ujostuttaa, ja kävelin talon ohi. Takaisin tulessa pysähdyin tietysti eurooppalaisia elintarvikkeita myyvässä Schoopissa, josta ostin salmiakkia ja suklaata.

    Illalla olin teatterissa katsomassa Minna Koskelan kirjoittamaa näytelmää, joka oli valittu North Hollywoodissa sijaitsevan The Road Theatre Companyn näytelmäkirjailijafestivaalille. Katselin katsomosta näyttämölle, jossa suomalaiset sisarukset, Tiina ja Laura, selvittivät tulehtuneita välejään sairaalanodotushuoneessa äidin maatessa potilashuoneessa. Esityksen jälkeen vietin paljon aikaa Koskelan ja näytelmän toista pääosaa esittäneen näyttelijä Nina Sallisen kanssa.

    Sain sittenkin Suomen hetkeksi sydämeeni, niin kuin kesään kuuluu.

    Yövyin Los Angelesin Bel Airissa pari vuosikymmentä asuneen Eeva Anttilan kotona, jonka kirjastohuoneessa on hänen isoisänsä, Suomen Kirjallisuuden Seuran Aarne Anttilan kirjoittama elämäkertateos Elias Lönnrotista.

  • Elämää Amerikassa

    Yhden naisen roadtrippi

    Se lupaa vapautta.  Sitähän hän lähtee hakemaan. Nainen tietää, että Amerikan lännessä on tilaa ja avaruutta, sillä hän asuu jo täällä. Hän tietää myös, että täällä näkee kauas ja että suomalaisena hän pitää siitä. Siksipä nainen…

    11.8.2017
  • Elämää Amerikassa

    Ikävä naapuri

    Hän asuu kadun toisella puolella. Lähes joka aamu, kun noudan sanomalehden talomme edestä, näen aidan takaa vilauksen hänestä. Kuuluu yksitoikkoinen veden suhina hiljaisessa aamussa, kun hän kastelee vesiletkulla  takapihaansa. Joskus kuulen hänen komentelevan äkäisenä kahta koiraansa.…

    3.8.2017
  • Elämää Amerikassa

    Luonto ottaa omansa

    Tänään Raya-Garcian perheessä on hyvin surullinen päivä. Haudan lepoon saatetaan perheen 26-vuotias äiti, 29-vuotias isä sekä perheen kaksi-, kolme- ja seitsemänvuotiaat lapset sekä äidinäiti, 57-vuotias anoppi. Samassa tilaisuudessa siunataan perheen äidin 26-vuotias sisko sekä tämän kaksivuotias lapsi…

    26.7.2017
  • Elämää Amerikassa

    Ne pienet teot

    Tämä on tosi tarina. Kauppa on iso, sen kylmät valot käyvät silmiin ja tavarahyllyt tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Katrina kävelee vierelläni  ja lukee ääneen syyslukukauden koulutarvikelistaa. Kymmeniä erilaisia kyniä. Tusseja. Vihkoja, kansioita, taas eri kansin varustettuja vihkoja ja muistiinpanolehtiöitä.…

    21.7.2017
  • Elämää Amerikassa

    Tyyni ja Katri New Yorkista, Hyvää Päivää!

    Haluan kertoa teille Tyynin ja Katrin tarinan. Heitä ei enää ole, mutta heidän elämäntarinansa  on tallella lehtileikkeissä ja kirjoissa. Tapasin Tyynin henkilökohtaisesti ja haastattelin häntä 1990-luvun alussa New Yorkissa. Näin hän kertoi. Tyyni oli kaksikymmentävuotias vuonna…

    14.7.2017
  • Elämää Amerikassa

    Voivatko eri todellisuudet koskaan kohdata?

    Vierailen hänen luonaan säännöllisesti neljän viikon välein. Hänen elämänsä herättää jatkuvasti kysymyksiä:  onko makuuhuoneen ovenraossa vilahtava nuori mies hänen lastensa isä? Kenties aviopuoliso? Hän näyttää niin nuorelta, ja hänellä on jo kaksi lasta, 4-vuotias Elena ja 2-vuotias Francesco. Lapset…

    7.7.2017
  • Elämää Amerikassa

    Koska mieli palaa lomalta?

    Ei ole helppoa palata lomalta takaisin tietokoneen ääreen. Mielikuvat, tuntemukset ja tapahtumat ovat vielä tuoreina mielessä. Ja niistä haluaa pitää kiinni mahdollisimman pitkään.   Vietimme vajaan viikon Meksikon Baja California-niemimaan eteläkärjessä. Cabo San Lucasiin  lentää Los Angelesista vajaassa…

    29.6.2017
  • Elämää Amerikassa

    Siirtymävaiheita – tyttäret ja ajokortti

    Tietyt asiat loppuvat aikanaan. Olen ajanut tyttäriäni harrastuksiin, kouluun, leireille, kilpailuihin, yökylään, kevätnäytöksiin, Targetiin ostoksille. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Eikä minulla ollut edes ajokorttia, kun muutimme Los Angelesiin vuonna 1998. Kehä sulkeutuu. Nuorimmainen Katrina…

    13.6.2017