Yhteishyvä
    Elämää Amerikassa

    Luonto ottaa omansa

    26.7.2017

    Tänään Raya-Garcian perheessä on hyvin surullinen päivä. Haudan lepoon saatetaan perheen 26-vuotias äiti, 29-vuotias isä sekä perheen kaksi-, kolme- ja seitsemänvuotiaat lapset sekä äidinäiti, 57-vuotias anoppi. Samassa tilaisuudessa siunataan perheen äidin 26-vuotias sisko sekä tämän kaksivuotias lapsi ja äidin 19-vuotias pikkuveli.

    Viikko sitten sunnuntaina koko suku oli koossa. Raya-Garcian perhe oli ajanut Phoenixsista Paysoniin juhlimaan äidin 27-vuotissynttäreitä. He löysivät mahtavan uimapaikan joenuomaan syntyneestä vesilammikosta.  He kelluivat vedessä, huutelivat serkkupojalle, joka grillasi kannettavan grillin päällä lihoja. 29-vuotias isä uitti vuorollaan perheen uima-liiveissä kelluvia lapsia lammessa. Kukaan ei arvannut, että samaan aikaan vuorilta oli alkanut vyöryä alas rankkasateen synnyttämä tulvajoki, joka syöksi mukanaan katkenneita puita, oksia, puiden juuria, roskaa, mutaa,tuhkaa, kiviä.

    Kun  hyökytulvajoki salakavalasti raivoten yllätti juhlivan perheen, se oli jo kaksikymmentä metriä leveä ja vihainen, kuin karhu. Se vei mukanaan koko perheen.

    Muistan oikein hyvin sen sunnuntain. Kännykkäni piippasi pari kertaa hyökytulvajoki-varoituksien ilmestyessä puhelimen näytölle. ”Tää on taas niin tätä”, ajattelin. Arizonalaisten kännykät täyttyvät ukkosmyrsky- ja hyökytulvavaroituksista heinäkuussa. Niissä kehotetaan välttämään autolla ajamista ja ulkonaliikkumista ylipäätään.

    Tänä kesänä niitä on tullut useammin kuin moniin vuosiin.

    ”Viimeisen viiden vuosikymmenen aikana sateen määrä ei ole kasvanut, mutta voimakkuusasteikon äärimmäisessä päässä olevat myrskyt ovat”, sanoo lehdessä Arizonan yliopiston ilmastotutkija Christopher Castro.

    Vuosikausia olin sitä mieltä, ettei ole tylsempää puheenaihetta kuin sää. Säästä puhuvat ne, joilla ei ole muuta sanottavaa, ajattelin.

    Sää on sää. Se muuttuu vuodenaikojen mukaan. Tänään paistaa. Saattaa paistaa monta päivää peräkkäin. Sitten taas sataa. On kylmää, kosteaa, pimeää.

    En ole myöskään niitä ihmisiä, jotka valitsevat asuinpaikan ilmaston mukaan. Asuinpaikan miellyttävä ilmasto ja auringonpaiste on ylellinen lisä ja onnenpotku, jos sellainen sattuu kohdalle.

    Ja sattuihan se. Paitsi tänä kesänä, kun monsoon-kausi jatkuu kosteampana kuin kertakaan viiteenkymmeneen vuoteen. Suomessakin on ollut kummallinen kesä. Rakeita, sateita, auringonpilkahdus siellä täällä. Ja päällimmäisenä mielessä kysymys: koska alkaa kesä?

    Ei ihme, että sää puhuttaa muitakin kuin maanviljelijöitä ja lomalaisia.

    Ja nykyisin säästä ja sen muutoksista tuleekin puhua.

    Onko maapallon lämpötilojen nousulla yhteyttä myrskyjen voimakkuuteen?

    ”Ainakin Arizonassa tämä näyttäisi pitävän paikkansa. Meristä haihtuu ilmaan tavallista enemmän vesihöyryjä. Korkea ilmankosteuspitoisuus taas ruokkii voimakkaita myrskyjä”, sanoo Castro.

    ”Ja niitähän meillä on ollut tavallista ennemmän viime vuosina.”

    Kun salama taas tällä viikolla paiskoo ja ukkonen riehuu  takapihallani valaisten sen  sähkönsiniseksi 30 kertaa minuutissa, tunnen itseni hyvin pieneksi. Ja pelokkaaksi. Se ikään kuin muistuttaa, että luontoa pitää kunnioittaa. Sillä saattaa olla viimeinen sanansa sanottavana, kun on ihmiskohtaloista kyse. Niin kuin Raya-Garcian perheen tapauksessa.

  • Elämää Amerikassa

    Ne pienet teot

    Tämä on tosi tarina. Kauppa on iso, sen kylmät valot käyvät silmiin ja tavarahyllyt tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Katrina kävelee vierelläni  ja lukee ääneen syyslukukauden koulutarvikelistaa. Kymmeniä erilaisia kyniä. Tusseja. Vihkoja, kansioita, taas eri kansin varustettuja vihkoja ja muistiinpanolehtiöitä.…

    21.7.2017
  • Elämää Amerikassa

    Tyyni ja Katri New Yorkista, Hyvää Päivää!

    Haluan kertoa teille Tyynin ja Katrin tarinan. Heitä ei enää ole, mutta heidän elämäntarinansa  on tallella lehtileikkeissä ja kirjoissa. Tapasin Tyynin henkilökohtaisesti ja haastattelin häntä 1990-luvun alussa New Yorkissa. Näin hän kertoi. Tyyni oli kaksikymmentävuotias vuonna…

    14.7.2017
  • Elämää Amerikassa

    Voivatko eri todellisuudet koskaan kohdata?

    Vierailen hänen luonaan säännöllisesti neljän viikon välein. Hänen elämänsä herättää jatkuvasti kysymyksiä:  onko makuuhuoneen ovenraossa vilahtava nuori mies hänen lastensa isä? Kenties aviopuoliso? Hän näyttää niin nuorelta, ja hänellä on jo kaksi lasta, 4-vuotias Elena ja 2-vuotias Francesco. Lapset…

    7.7.2017
  • Elämää Amerikassa

    Koska mieli palaa lomalta?

    Ei ole helppoa palata lomalta takaisin tietokoneen ääreen. Mielikuvat, tuntemukset ja tapahtumat ovat vielä tuoreina mielessä. Ja niistä haluaa pitää kiinni mahdollisimman pitkään.   Vietimme vajaan viikon Meksikon Baja California-niemimaan eteläkärjessä. Cabo San Lucasiin  lentää Los Angelesista vajaassa…

    29.6.2017
  • Elämää Amerikassa

    Siirtymävaiheita – tyttäret ja ajokortti

    Tietyt asiat loppuvat aikanaan. Olen ajanut tyttäriäni harrastuksiin, kouluun, leireille, kilpailuihin, yökylään, kevätnäytöksiin, Targetiin ostoksille. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Eikä minulla ollut edes ajokorttia, kun muutimme Los Angelesiin vuonna 1998. Kehä sulkeutuu. Nuorimmainen Katrina…

    13.6.2017
  • Elämää Amerikassa

    Pölynimurikorjaaja

      Sean on tutulla paikallaan tiskin takana. Puutiskiin on upotettu imurin kokoinen alatasanne, johon imuri on helppo nostaa. ”Miten voin auttaa?” Sean kysyy lippiksen ja silmälasien takaa. Kaikki nämä vuodet, jotka olen käynyt Park Ridge Vacuum-liikkeessä Scottsdale Roadin…

    3.6.2017
  • Elämää Amerikassa

    Pihvi hiipyy menneisyyteen

    Onko minusta tulossa kasvissyöjä? Ruokavalion muutos on tapahtunut  hiipien kenenkään kertomatta siitä minulle etukäteen. Haloo keho! Haloo mieli! Joku olisi voinut vihjaista ennakkoon missä mennään. Muutamasta asiasta olen varma. Jos ruokavalioni muutos on pysyvää, siihen ei ole mitään ideologisia syitä,…

    19.5.2017